Joulu näytti hyvältä. Tärkeimmät turinat:

Koska bloggauksen aihe on niin kaupallinen, valittakoon tähän talousaiheinen vastamainos.

1.   Rosa Liksomin Hytti nro 6 oli erinomainen Finlandia-voittaja! Se kipusi myyntilistojen kärkeen myös meillä Rosebudilla, mikä ei ole ihan itsestäänselvää, ei lainkaan: moni top ten -kirja jää meillä myyntilistojen alariveille, kun taas jotkin, joita näköjään valtakunnallisesti ei myydä menstyskirjojen malliin, nousee meillä huikeisin lukemiin.
Niin se vaan on: Rosebud on ainutlaatuinen.
Meillä ei tietenkään ole mitään listaykkösiä vastaan. On vaan niin, että jostain syystä asiakkaamme etsivät meiltä jotain ihan muuta.

2.    Joulumyynti kiihtyi hurjaksi noin puolitoista viikkoa ennen aattoa. Sen ajan kaupoissamme, kaikissa kaupoissamme, tehtiin myyntiennätyksiä.
Kolmen sepän kauppa teki kaikkien aikojen ennätyksensä, joka joulun aikoihin ylitti kaikien muidenkin kauppojemme tulokset. Hurjaa.
Kolmessa sepässä myyntilistojen kärkisijoilla keikkuivat tietysti tietokirjat, sehän on tietokirjojen erikoisliike. Tässä eittämätöntä joulun kärkeä:

*   Klaus Welp & Kimmo Jylhämö: Louserit Vuittuun – Voiman vastamainoksia
*   Niall Ferguson: Sivilisaatio, Terra Cognitan uutuuksia
*   Ludwig Wittgenstein: Ajatusliikkeitä – päiväkirjat 1930–1932 & 1936–1937. Niin&näin julkaisi hiljattain tämän omaelämäkerran.
*   Susan Orsillo & Lizabeth Roemer: Mielekkäästi irti ahdistuksesta. Basamin Hyvä elämä -sarjan uutuuksia.
*   Jari Niemelä et al: Ihminen ja ympäristö. Gaudeamuksen kustantama hurja kirjajärkäle. Tässä on ympäristöasioista, niin biologiasta kuin politiikan taustoistakin, kaikki olennaisin.

3.   Kunnon kirjallisuuden perinteiset joulumyyjäiset

Tänä vuonna siirryimme pienten kustantajien kanssa Kiasmaan, sillä siellä ei ollut näyttelyitä avoinna. ARS oli juuri purettu, mutta yleisöä ja asiakkaita riitti. Meillä oli kirjailijavierainamme muun muassa Rosa Liksom, Kristiina Carlson, Imbi Paju, Sofi Oksanen, Laura Gustafsson, Pertti Jarla, Ari Turunen ja Jaakko Hämeen-Anttila.

Yksi yleisön suosikkijutuista oli Hannu Taanilan vetämä presidentinvaalipaneeli, johon osallistuivat "ylioppilaat" eli Arhinmäki, Biaudet ja Haavisto. "Nyt saatte puhua politiikkaa. Sitten presidenttinä yksi teistä ei enää saa", kertoi Taanila uhmakkaasti.

Siinä he ovat! Finlandia-ehdokkaat 2011

Aronen (vas.), Carlson, Gustafsson, Hirvisaari, Liksom, Linturi

Palkintoehdokkaiden julkistus on aina yhtä iloinen ja liikuttavakin tilaisuus. Kaikkia jännittää aina: Kirjailijoita jännittää eniten ja siinä sivussa heidän kustantajiensa edustajia. Raatia jännitttää, koska he tietävät että seuraavana päivänä valintaa ihmetellään ja kritisoidaan. Miksi se-ja-se ei ollut mukana? Silti harva kehtaa laukoa totuuksia siitä, kenet tai ketkä olisi pitänyt jättää pois. Kuutta ehdokasta enempää raati ei voi sääntöjen mukaan nimetä.

Tässä vielä tuo hieno lista:
Aronen: Kallorumpu. Teos
Carlson: William N. päiväkirja
Gustafsson: Huorasatu. Into
Hirvisaari: Minä, Katariina. Otava
Liksom: Huone no 6. WSOY
Linturi: Isänmaan tähden. Teos
Kaikkien kirjat tulevat kyllä Rosebudin verkkokauppaan. Kaupoissamme ne jo tietenkin ovat.

Raadin eli valintalautakunnan perustelut voi lukea Kustannusyhdistyksen tiedotteesta. Raatiin kuuluivat Hannu Marttila (pj), Tuula Ketonen ja Kristiina Rikman.

Marttila sanoi tilaisuudessa selvästi ja ylpeästi, että nyt varmaan ovat ne ajat ohi, jolloin saatettiin puhua "kirjallisuudesta ja naiskirjallisuudesta".
Hassua, itse en edes huomannut, että kaikki ehdokkaat ovat naisia, ennen kuin joku sanoi sen ääneen tilaisuuden loppupuolella. Minulle kirjailijan sukupuoli on näköjään aika merkityksetön juttu.

Helsingin Sanomille se ei olekaan merkityksetön: 

Kuusi naiskirjailijaa kilpailee Finlandiasta

otsikoi lehti eilen verkkosivuillaan. Tänään printtilehdessä he olivat muuttuneet kuudeksi kirjailijaksi. 

Supersunnuntai: messufinale. Nyt se on ohi - ja oli se sen kaiken arvoista!

Kuin jättiläisbasaari.

10.30 John Boyne: Tarkoin vartioitu talo ja Nooa Notkoniitty karkaa kotoa * Bazar
Suureksi helpotuksekseni Boynen aksentti oli perusbritti eikä paksu irlantilaisversio. Se teki keskustelun helpoksi, ja niin teki kirjailijan eloisuus ja ystävällisyyskin.
Oli ihan pakko ensin tarkistaa mitä on "Nooa Notkoniitty" alkukielellä: Noah Barleywater! Pyysin Boynea kertomaan tämän kirjan tiimoilta onko lapsille kirjoittaminen jotenkin yksinkertaisempaa kuin aikuisille: "Ei tosiaankaan. Ja kohtelen kaikkia lukijoitani, lapsia ja aikuisia yhtä suuresti kunnioittaen."
Tarkoin vartioitu talo kertoo Venäjän tsaarin viimeisistä ajoista ja muistoista, jotka kietovat historiaa nykypäivään. Utelin kirjailijalta millainen oli kirjan kirjoitusprosessi, me suomalaisethan (ainakin mielestämme) tiedämme Venäjästä aika paljon: "Vierailin Pietarissa useita kertoja ja luin tsaarin ajoista ja perheestä kaikenlaisia erilaisia lähteitä: tietokirjoja, elämäkertoja, historiateoksia. Lähteitähän ei ole vaikeaa löytää. Pian tarina alkoi elää päässäni ja se oli saatava paperille."

11  Mike Pohjola: Ihmisen poika * Gummerus  
Turkulaiskirjailua! Sitä tämä on parhaimmillaan, sillä Ihmisen pojan alussa on jopa Turun kartta. "Siinä on paljon sisäpiirin huumoriakin", paljastaa Pohjola kartasta. No sen huomaa, sillä ihan perusturisti-Turku se ei ole.
Pohjola kuittaa kirjassaan paljon nuoruutensa maailmaa. "Kasvoin Naantalissa, joka oli aika konservatiivinen, sisäänpäinlämpiävä ja vähän ahdistavakin kaupunki. Siihen verrattuna Turku tuntui aivan mahtavalta: oli toimintaa ja nuorisokulttuuriakin."
Ihmisen pojassa on Turun lähimenneisyyttä ja nykypäivää, Turun tautia ja kansalaisaktivismia, mutta mihin viittaa teoksen nimi, sen raamatullisuus – kysyn onko uskonto hänelle tärkeää? "Ei, ei, ei varmaan enää, vaikka Naantalin-aikoina uskontokin saattoi olla elämässäni jotenkin läsnä. Mutta monella nuorella pojalla on joskus fantasia siitä, että juuri hän on Jeesuksen toinen tuleminen. Kirjan kehittely alkoi minulla tästä ajatuksesta."
Kiinnostava lähtökohta. Pohjola kertoi myös, että vaikka hän onkin yhä enemmän ajatellut ettei Jumalan olemassaolo ole lainkaan varma asia, ajatus Jumalan pojasta on silti kiehtova. Pohjola kulkee Pasolinin jalanjälkiä!

11.30  Kauko Röyhkä: Kreikkalainen salaatti * Like  ja Rajantakainen Karjala * WSOY  
Röyhkä on tuttu vieras osastollamme. Kreikkalaista salaattia on hienosti arvosteltu tässä eli lainaanpa Anuirmeli Salamo-Lavia Savon Sanomissa:  
"Röyhkä kuvaa elävästi kaikkien kolmen henkilöhahmonsa elämää ja mietteitä. Ihmeen hyvin umpimaskuliininen mieskirjailija on uinut lesbonaisenkin nahkoihin. Seksuaalisuus on kirjoittajalle erityisen tärkeä ja läheinen teema, eikä aihepiiri keski-iän myötä suinkaan tunnu väljähtyvän, pikemminkin päinvastoin. Kokemus tuo syvyyttä, jonka suomista riemuista on kiva kertoa muillekin.
Kreikkalainen salaatti on täyttä tavaraa, paikoin hivenen liiankin rasvainen. Mutta ehtaa Röyhkää teos jälleen kerran on, tekijänsä näköinen ja makuinen. Sitä paitsi kolmen keskushenkilön elämät nivoutuvat löyhästi yhteen, ja heidän Kreikan-matkoistaan sukeutuu varsin tyylikäs mosaiikki."

12  Mats-Eric Nilsson: Vaara vaanii kattilassa * Atar 
(Ole hyvä ja katso lauantain bloggausta tästä. Nilsson oli vieraamme jo silloin!)

12.30  Peter von Bagh: Junassa * WSOY

Junassa on pieni, suuri kirja. (Elokuvaviitaus: Arthur Pennin Pieni, suuri mies. Hahaa.) Se käsittelee elokuvaa ja junia muutamalta eri kantilta:
* Junat elokuvien esityspaikkoina: historialliset, kiertävät junat. Varsinkin Neuvostoliitossa on harrastettu tällaisia.
* Juna elokuvien tekovälineenä: Kyllä! Tämä ei heti tule monellekaan mieleen, mutta junilla on tehty elokuvia. Vielä nykyäänkin kameraa liikutetaan kiskoilla.
* Elokuva itse on kuin juna; jono valokuvia, jotka nopeasti läpivalaistaan ja heijastetaan valkokankaalle.
* Elokuvat, joissa on junakohtauksia. Tämä on tietenkin kirjan keskeisintä antia: Junan saapumisesta asemalle eli maailmanhistorian ensimmäisistä elokuvaruuduista Juhani Ahon Rautatien kautta uusimpiin junaelokuviin. von Bagh muisteli inoissaan suosikkejaan, joihin kuuluvat myös hillitön komedia Lentävä kalakukko – sa on jopa junassa kuvattu – ja ihan toisesta genrestä valtava suurteos, holokaustin raportti Shoah.
Juna menee tunneliin -kohtaus Hitchcockilla muistuttaa junaelokuvien ja seksin yhteydestä. Uskomatonta huumoria revitellään Piukat paikat -elokuvassa, jossa junan valtavaan yhteishyttiin majoittunut tyttöbändi ei tiedä, että sen kaksi uusinta jäsentä ovatkin miehiä. Siinä sitten valmistaudutaan yöpuulle, kaivetaan sukkanauhaliiveistä vahviketta ja availlaan korsettien hakasia junan hytkyessä kohti uusia seikkailuita.

13  Teppo Eskelinen ja Matti Ylönen: Tulosvaroitus * Into 
Kuten Into kirjaa esittelee: Miten kirjanpito auttaa nälkäänäkeviä? Miksi kestävyysvajetta ei ole? Mitä Nokian tukiaisille pitäisi tehdä? Tulosvaroitus osoittaa, että suomalaiselle yhden totuuden talousajattelulle on vaihtoehtoja.
Vuonna 2007 kirjoittajat kyllästyivät maamme talousjournalismin tilaan ja ryhtyivät itse talousjournalisteiksi. Teos on kokoelma heidän parhaita Voima-lehdessä ja Kansan Uutisissa ilmestyneitä kolumnejaan sekä uusia tekstejä. Niiden johtoajatuksena on pikemmin globaali solidaarisuus kuin kilpailukyky.
Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja filosofi, joka on julkaissut useita talousaiheisia kirjoja. YTM Matti Ylönen on journalisti ja tietokirjailija, joka on aiemmin toiminut lobbarina Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa.

13.30  Juhani Suomi: Entä tähtein tällä puolen? * Siltala
Suomen elämäkerrallinen aihekokoelma on suorastaan yllättävän suoraa ja rentoakin tekstiä. Hän kertoo omaa tarinaansa lapsuuden Helsingistä moniin vaiheisiinsa virkamiehenä. Suomi ei kumartele entisiä pomojaan, vaan toteaa että aniharva poliitikko hänen lähellään on ollut tehtäviensä tasalla. "Kuka ulkoministereistä on suosikkisi?", utelen. Suomi tunnustaa, että yksi tehtäviinsä perehtyneimpiä on ollut Paavo Väyrynen. 
Suomen mielestä Suomea, tätä valtiota, on viety kuin pässiä narussa, eikä kansan mielipidettä ole osattu kysyä tai on kysytty oudolla tavalla. Koska kirjassa on muutamia mainintoja NATO-politiikasta, minun oli pakko kysyä mitä mieltä hän on nykyisestä juupaseipäsNATO-prosessista. "Viedäänkö meitä NATOon?", tivaan. "Kun lukee Suomen suurimpia lehtiä, huomaa että ainakin päätoimittajien huoneissa NATO-jäsenyys on selvä asia. Ei valtalehdistössä pääse kriittiset eivätkä edes tätä kysymystä pohtivat näkemykset esiin." 
Suomesta puuttu myös se kuuluisa neljäs valtionmahti: "Lehdistön pitäisi olla kuin rakkikoira. Nyt se ei ole sitä."

14   Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras * Gummerus 
Kvanttivaras oli harvinaisuus messuosastollamme: Se oli mukana kahdella kielellä, myös englanniksi, ja tämä englanninkielinen painos sattuu olemaan sen alkuteos. Gummeruksen painos on siis käännös. Juttelimme Rajaniemen kanssa suomeksi, vaikka olisin halunnutkin kuulla lähteekö kirjailijalta kotikaupunkisa Edinburghin skottiaksentti.
"Miten ihmeessä pääsit niin suuren brittikustantamon listoille", ihmettelin. Kaikki kunnia hienolle tarinalle, mutta on tuo silti erittäin harvinaista. "Osallistuin kirjoittajapiiriin, jossa meillä oli hyvät yhteydet jo julkaisseihin kirjoittajiin." Sitten Rajaniemi luettelee kasan scifimaailman kuumia nimiä, jotka ovat myös vaikuttaneet samoilla foorumeilla. 
"Agenttini oli antanut muutaman ensimmäisen luvun Kvanttivarkaasta luettavaksi Gollanzille, ja he lähestyivät minua pyytäen sopimusta."
Niinpä. Joillekin tuo on helppoa. 
Rajaniemi teki sopimuksen jopa kolmesta kirjasta. Seuraavan, the Fractal Prince -kirjan ensimmäinen versio on pian valmis ja lähtee Gollanzille tarkempaan syyniin.

Tämän blogin nimi Mieli viittaa hyvin tärkeään hahmoon Kvanttivaras-kirjassa. Mikä oivallisinta, se on myös englanninkielisessä alkuteoksessa Mieli. Kirjassa on myös perhonen. Mieli ja perhonen ovat suloisia palasia suomen kieltä kansainvälisessä scifi-mestariluokassa.

14.30  Jani Laasonen: Zeitgeist – Ajan henki * Into 
Zietgeist on kansainvälinen kansanliike. Kuten Into Kustannus kertoo, yhä useampi on heräämässä tiedostamaan, että elämäntapamme on rakennettu tuhoisalle, keinotekoiselle ja ihmisluonnon vastaiselle perustalle. Järjestelmämme ei pysty huolehtimaan planeettamme resurssien älykkäästä hallinnasta kaikkien hyväksi.
Tarvitsemme täysin uudenlaista lähestymistapaa – ajattelua, joka tulee kaikkien perinteisten yhteiskunnallisten, poliittisten ja taloudellisten käsitteiden ulkopuolelta.

15  Eva Gabrielsson: Stieg, minä ja Millennium * Minerva 

Ruotsalainen Gabrielsson oli hyväntuulinen ja puhelias – odotin tiukeasävyisempää henkilöä, koska hän on joutunut julkisuudessa niin vaikeaan ja varmasti turhauttavaan asemaan, eikä ole aina ollut haastatteluista innoissaan.
Gabrielsson oli kolmen vuosikymmenen ajan menestyskirjailija Stieg Larsonin avopuoliso. Tosin Larsonista tuli menestyskirjailija vasta kuoltuaan, sillä trilogia ei ehtinyt vielä kauppoihin ennen kuin tämä yllättäen menehtyi sydänkohtaukseen.
Gabrielsson ei saanut perintöä Larssonilta, mutta yhteisiä muistoja ei kukaan voi viedä. Juttelemme hetkisen Gabrielssonia huolestuttavista asioista kuten äärioikeiston noususta Pohjoismaissa ja – tässäkin haastattelussa yhtenä noin kymmenestä – tuloerojen kasvusta. Mutta olihan minun pakko kysyä trilogiastakin:
"Sinä tunsit Stieg Larssonin paremmin kuin kukaan muu. Oliko hän Mikael Blomqvist, trilogian päähenkilö?"
"Heissä oli kyllä paljon samaa", innostuu Gabrielsson. "Molemmat olivat toimittajia ja heillä oli samaa arvomaailmaa. Mutta kyllä Stieg oli silti ihan oma persoonansa."
En luovuta ihan heti: "Entä Millennium, trilogian lehti, ja Expo, Stieg Larssonin perustama todellinen lehti. Muistuttavatko ne toisiaan?"
"Ne ovat lähes sama asia!", nauraa Gabrielsson. "Lehtien syntyhistoria on sama, ja jopa lehdissä työskennellyt henkilökunta on kuin sama ihmisjoukko eri nimillä."

15.30   Tauno Tiusanen: Narutettu sukupolvi * Edita 
Tiusasta on analysoinut erinomaisesti tiivistäen Jukka Tarkka arvostelussaan Helsingin Sanomissa:

"Tiusanen kuvasi, miten neuvostojärjestelmä perustui keskinkertaisuuksien johtamaan kollektiiviseen vastuuttomuuteen. Talonpoikaisjärkeen perustuva talouslaskenta oli mahdotonta. Järjestelmä perustui resurssien tolkuttomaan tuhlaukseen.

Tšekkoslovakian miehitys 1968 oli kohtalokas erehdys, josta alkoi Neuvostoliiton tuho. Jos Prahan kehittelemästä ihmiskasvoisen sosialismin mallista olisi otettu oppia, neuvostojärjestelmä olisi ehkä voitu uudistaa toimintakelpoiseksi. Tiusanen nimeää Leonid Brezhnevin neuvostovastaisuuden perikuvaksi.

Suomettumisajan ideologiset kaikentietäjät eivät sietäneet tällaista. He tiesivät tutkimattakin, että Neuvostoliitossa vallitsi alati kasvava hyvinvointi ja innostus suuren yhteisen asian edistämiseen. Ihmiset ja kansat olivat veljet keskenään, maa, metsät ja vedet kukoistivat kilvan tuotannon ja ihmisten onnen kanssa.

Näin oli, koska naruttajat niin sanoivat, ihan riippumatta siitä, miltä todellisuus näytti ja tutkimus tiesi."

16   Kari Hotakainen: Jumalan sana  * Siltala  
Hotaiseen valitsin lainauksen erinomaisesta Sallan lukupäiväkirja -blogista:
"Kari Hotakaisen uutuus Jumalan sana on medianäkyvyytensä puolesta varmasti syksyn ykköskirjoja. Minua kirja toisaalta houkutti, toisaalta emmin. 'Yhden päivän romaani kapitalismista?' Ei kai vaan katkeraa tilitystä siitä, kuinka kauheaa tämä nykyinen maailmanmeno onkaan. Voivoi ja pari tuskanhuutoa päälle!
Mutta en saanut sitä mitä luulin. Sain jotain muuta. Arvaamatonta. Ahdistavaa. Hauskaa. Mahtavaa kieltä."

16.30   Imbi Paju: Suomenlahden sisaret * Like 

Pajun tämäkin kirja on ollut ensiksi dokumenttielokuva. Edellinen kirja, Torjutut muistot, on ilmestynyt jo pokkarinakin.
Pajun molemmat kirjat kertovat Viron lähihistoriasta, sodan ja miehityksen ajoista ja niistä toipumisesta. Suomenlahden sisaret keskittyy nimensä mukaisesti juuri naisten sotakokemuksiin ja muistoihin lahden molemmin puolin. Yksi Pajun suosikkitoimijoista sotien pyyhkimillä raunioilla on ollut Elisabeth Rehn: "Häntä voimme kiittää siitä, että raiskaus on tunnistettu sotarikokseksi. Elisabeth Rehn oli ensimmäinen poliitikko, joka nosti ympäri maailmaa esille naisten kärsimykset sodissa."
"Muistot seuraavat sukupolvilta toiselle", huokaa Paju messuilla.
Kuten Paju tarkkanäköisesti ja syväluotaavasti kirjoittaa, on tapauksia, joissa seuraava ja sitä seuraava sukupolvi eivät laisinkaan tiedä mitä kauheuksia aikaisemmat polvet ovat joutuneet kokemaan. Silti nuoretkin saavat taakakseen vihaa ja kärsimystä. Ja hiljaisuutta, joka voi olla ahdistavampaa kuin ääneen huutaminen.
Varmasti Pajun tämäkin kirja auttaa puhdistamaan ilmaa niin Virossa kuin Suomessakin, eikä enää seuravista polvista tule ahdistuneita.

Ensi vuoteen!

Lauantain kirjamessujen loppuosa: öljypalmuista tulevaisuuden Helsinkiin

Lauantain loppuosa käynnistyi Laura Gustafssonin (oik.) juhlilla:
Helsingin Sanomat julkisti esikoiskirjapalkinnon ehdokkaat!

14.30  Risto Isomäki: Con rit, Öljypalmukysymys ja Ydinvoima Fukushiman jälkeen * Tammi & Into 
Harva sen enempää konkarikirjailija kuin innokas esikoisnuorukainenkaan on yhtä tuottelias kuin Isomäki. Näillä messuilla Isomäki esitteli kahta pamflettia ja yhtä fiktiojännäriä Con ritia – kaikki kolme tämän vuoden tuotantoa.
Con rit kertoo siitä, mitä tapahtuu kun ihmiskunta saa havainnon valtavasta merten syvyyksissä piilevästä merihirviöstä, kuin taruolennosta. Kryptoeläintieteilijät yrittävät tutkia havaintoa, mutta se ei olekaan ihan helppoa projektia hankaloittavien taifuunien vuoksi ja ainaisen rahapulan kaltaisen detaljin takia. 
Eivätkä taifuunit tosiaan ole ainoita hankaluuksia mitä koko maailma joutuu tässä henkeäsalpaavassa toimintaseikkailussa kohtaamaan ennen kuin hirviön arvoitus ja siihen liittyvät vyyhdet ovat ratkaistu. 
"Risto Isomäki, onko merihirviöitä olemassa?"
"Voi niitä ollakin. Uskon, ettei ihmiskunta tunne vielä merten syvyyksiä kunnolla. Aika ajoin kuulemme uutisia uusista lajilöydöistä. 
Niinpä. Seuraava eläin tutkimuspöydällä voi olla con rit. Ellei sitten Loch Nessin hirviö. 
Juttelimme myös muutaman sanan Öljypalmukysymyksestä:
"Kun muinaiset tutkimusmatkailijat saapuivat kauas Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren rannikoille, he raportoivat ensiksi öljypalmumetsiköistä ihan rannan tuntumassa. Nyt niitä on vain vähän. Öljypalmua voitaisiin hyvin viljellä polttoöljykäyttöön hukka-alueilla, tyhjillä tonteilla jotka eivät ole arvometsää näinä päivinä."
Isomäki ei kannata sademetsien hakkaamista öljypalmulehdoiksi sen enempää kuin ympäristöjärjestötkään.

15  Mats-Eric Nilsson: Vaara vaanii kattilassa * Atar  
Nilsson ei ehtinyt Helsingin kirjamessuille viime vuonna. Silti hänen edellinen teoksensa Aitoa ruokaa oli messujen suurmenestys, ja samalla Rosebudin messuosaston kaikkien aikojen (yksillä messuilla) myydyin kirja.
Nilssonin uuden kirjan pointti on selkeä: nykyään eri syistä on alettu vieroksua aitoa ruokaa. On helpompaa syödä jalostettuja kalapuikkoja kuin ostaa oikea kala ja valmistaa se ruuaksi. Omatekoisia pulliaan myyjäisillä myynyt mummo voidaan jopa haastaa oikeuteen ruokamyrkytysriskin nostamisesta. Päiväkoteihin ja kouluihin ei Suomessakaan saa enää viedä mitään itsetehtyä. Sairaaloiden, muiden laitosten ja työpaikkojen ruuat valmistetaan keskuskeittiöissä. 
Ihmisten ote ruokaan on katoamassa, makutuntemukset ja herkulliset kokemukset köyhtyvät.
Nyt on palautettava kunnon ruuan kunnia, ennen kuin se on liian myöhäistä, eikä uudet sukupolvet enää muista miltä ruoka voi maistua. Ja he tottuvat nauttimaan vitamiininsa purkista eikä lautaselta.

15.30  Paleface: Rappiotaidetta * Like   
Karri Miettinen eli Paleface on kirjoittanut kirjan, jossa hän esittelee rapin historiaa ja taustoja, jamikä tärkeintä, tämän hetken tärkeimmät rap-taiteilijat Suomessa. Kirjan sankarit paljastavat yhden noloimmista biiseistään, ja pari suosikkiaan. 
Jokainen räppääjä on mielestään aina skenensä paras, ja onkin hauskaa että alalla käydään jatkuvaa sangen jalostavaa valtataistelua – hyvässä hengessä, tottakai.
Palefacen kanssa oli suorastaan pakko puhua hieman politiikkaa, ja tämä haastattelu olikin yksi monista, joissa kävi ilmi haastateltavan huoli syrjäytymisestä ja tuloerojen vauhdikkaasta kasvusta.
Kun kehuin Palefacea messujen parhaaksi mikkiin puhujaksi, hän antoi heti neuvoja miten ääntä saa aikaiseksi: "Kaikki lähtee vatsasta."

16  Matti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin * Minerva  
Rämön seikkailut fillarilla ympäri maailmaa ovat kiehtoneet lukijoia jo pitkään, ja Rämö onkin suosittu puhuja eri kirjatapahtumissa. "Olen koukussa kirjoittamiseen!", hän kertoi täälläkin. Ja varmasti aika koukussa pyöräilemiseenkin.
Vietnamin kieli osoittautui yllättävän vaikeaksi kielellisten painotusten ja kieleen sisäänrakennetun sävelkulun takia. Rämö ei tosin ajatellut opetella kieltä syvemmin, mutta suunnistus vieraassa maassa aatii usein paikallisten kanssa kommunikointia. "Kun kysyin tietä johonkin, ja äänsin kohteen niinkuin luulin sen menevän, minulle tarjottiinkin tupakkaa!"
Rämön aikaisemmat seikkailut, Polkupyörällä Intiassa ja Rengasrikkoja Saharassa ovat nekin meillä myynnissä.

16.30  Otso Kantokorpi:  Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja trolleybusseissa

* Rosebud & Like 
Kantokorven viimeisin päivitys on jo neljäs painos! Uuteen painokseen on paitsi suosio – edelliset painokset ovat jo lopussa – myös se, että Tallinna on muuttunut. Esimerkiksi Balti jaamin tienoo ja Kopliniemen alkupää on aivan erilainen kuin muutama vuosi sitten. Päivitys oli tarpeellinen.
Kantokorpi kertoo Tallinnan kaupunginosien rakenteesta, arkkitehtuurista ja baareista, joista hän on tosiaankin poikennut jokaikiseen, pysäkki pysäkiltä.

17  Jarkko Tontti: Sali * Helsinki-kirjat 
Juristi ja Suomen PENin puheenjohtaja Tontti on kunnostautunut runoilijana jo aikaa sitten.  Otavalle hän on tehnyt myös muun muassa romaanin Luokkakokous, joka on ajat sitten myyty loppuun muualta kuin Rosebudista, eli tervetuloa vaan ostamaan viimeisiä kovakantisia kappaleita. Pokkarina se ilmestyy juuri.
Uutuus eli Helsinki-kirjoilta tullut Sali on moniulotteinen ja ajankohtainen teos nykyajan angsteista.
Kuten Helsinki-kirjat sitä kuvaa: "Virkamiesjuristi Sami ja kansanedustajan avustaja Karoliina ovat juuri eronneet. Eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri Pirkko taas etsii uutta sisältöä elämäänsä. Kaikkia kolmea yhdistää yksi asia – sama kuntosali. Etäältä katsottuna Sami ja Karoliina näyttävät pinnallisilta uraohjuksilta, joiden suurin suru on odotettavissa oleva läskisodan tappio, henkilökohtaisen Tali-Ihantalan taistelun häviäminen. Heidän elämäänsä seuraava Pirkko on löytänyt eläkepäiviinsä sisällön aktiivisena blogikirjoittajana ja osapäiväisenä stalkkerina, salakatselijana. Iltaisin Pirkko muuttuu Akkuna-Almaksi, kerrostalo- ja kuntosalikyttääjäksi vailla vertaa, jonka sanan säilä on usein pisteliäs ja armoton."
Kysyin Tontilta onko tämä yhtään omakohtainen: "En tunnusta! Vaikka nämä maailmat ovat minullekin tuttuja. Kuten päähenkilöt, olen ollut töissä eduskunnassa ja käyn aktiivisesti salilla. Ja kirjoitan blogiakin."
Mieliblogin lukijoiden kannattaa käydä myös Jarkko Tontin Kirjaamossa!

17.30   Antti Tuomainen: Parantaja * Helsinki-kirjat  
Tuomaisen kolmas dekkari on noussut suurmenestykseksi: Se voitti vuonna 2011 Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Kirjan käännösoikeudet on myyty muun muassa Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Espanjaan, Italiaan, Puolaan, Kroatiaan, Romaniaan, Islantiin, Tanskaan ja Ruotsiin.
Kirjassa Helsinki on jo ilmastonmuutoksen kourissa. Metrolla ei voi kulkea koko reittiä, koska noussut meri on virrannut tunnelliin. Suurin osa eteläisten kaupunginosien asukkaista on muuttanut pakosalle Keski-Suomeen. Kaupungissa vallitsee sekasorto. Tiheä sateinen lopun ajan tunnelma muistuttaa Blade Runner -elokuvaa.
Tästä asetelmasta lähtee kirjan jännärijuoni: runoilija Tapani Lehtisen toimittajavaimo ei tule ajoissa kotiin eikä häntä tavoiteta puhelimella. Vaikkei kukaan muu tunnu niin uskovan, Lehtinen on varma että vaimo on kadonnut, ehkä kaapattu jonnekin. Samalla kun muut miettivät vain omaa parastaan, Lehtinen lähtee kulkemaan maantieteellistä ja ajallista vastavirtaa. Hän tekee kaikkensa selvittääkseen vaimonsa salaisuuden, ennen kuin on liian myöhäistä...

Teemamaa Viro Kantokorven (oik.) ja Paloviidan jutusteluissa.

Anna mun kaikki kestää! Sillä aloitettiin Hesan kirjamessujen lauantai. Tässä päivän ensimmäinen puolikas. (Messujen osa 4.)

Hugleikur Dagsson (oik.) ja fani.

11  Pekka Haavisto: Anna mun kaikki kestää – Sovinnon kirja * WSOY 
Poliittisista kirjoista tämä on syksyn parhaita. Haavisto on erinomainen kirjoittaja - niinkuin puhujakin. Kirjassa on Haaviston lohkaisuja, lyhyitä juttuja hänen elämänsä eri alueilta. Haastattelussamme keskityimme eniten ulkomaankomennuksiin, kuten ympäristöpolitiikkaan Afganistanissa ylpeiden mutta lopulta yllättävän yhteistyöhaluisten talebanien keskellä, ja nigerialaisten pappien välienselvittelyyn. 
"Kun ihmiset ymmärtävät että tapa, miten he puhuvat, on jopa heidän omaa uskontoansa vastaan, he alkavat muuttaa käytöstään", pohti Haavisto. Hän on kunnostautunut myös konfliktien ratkojana maailman turuilla.
Haaviston kirja ja haastattelu antoivat todella toivoa, että maailma voi poliittisesti edetä parempaan suuntaan.

11  Taiteilijat signeeraamassa: Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatut ja Patut * Otava
Saimme paikalle todellisen ruuhkan, kun Tatuihin ja Patuihin alkoi syntyä hienoja kustomoituja signeerauksia, ja presidenttiehdokas Haavistolla oli vielä sanasia sanottavanaa.

11.30  Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta * Atena 
Ruotsalainen Heberlein on teologian tohtori ja keskittynyt erittäin raskaisiin aiheisiin: hänen edellinen kirjansa En tahdo kuolla, en vain jaksa elää kertoo mitä vaikeimmasta aiheesta, kirjoittajan omasta maanisdepressiivisestä, kaksisuuntaisesta mielenhäiriöstään. 
Ehkä valoa pilkottaa jo tunnelin päässä, sillä Pieni kirja pahuudesta ei suinkaan ole ahdistavan paha tai surullinen teos (eikä se ole kovin pienikään!). Siinä on vahva pyrkimys ymmärtää miten asiat saataisiin raiteilleen: paha ei ole ulkopuolinen, ulkoavaruudesta keskellemme pesiytynyt pirullisuus, vaan jotain aivan inhimillistä. Pahuutta on meissä kaikissa, mutta me kaikki emme onneksi päästä sitä valloilleen. Hyvät puolemme voittavat pahuutemme. 
Jotta  sarjamurhaaja ei toteuttaisi itseään tai jotta kansanmurhat eivät toistuisi, meidän on tavoitettava ymmärrys siitä, mikä saa tuiki tavallisen ihmisen kohtelemaan toisia ihmisiä väkivaltaisesti - olemaan osa laajaa väkivaltakoneistoa tai itse ottamaan aloitteen ja kiduttamaan ihmisiä.
Heberlein lainasi Hannah Arendtia (niin kirjassaan kuin haastattelutuokiossamme): "Väkivalta hallitsee siellä missä ei ole valtaa." Heberleinin mukaan väkivaltaisesti käyttäytyvä ihminen on käyttänyt muut keinonsa loppuun. Tässä tärkeä argumentti myös syrjäytymisen ehkäisemisen puolesta.
Valoa on näkyvissä! Seuraavan, jo työn alla olevan kirjansa Heberlein kertoi olevan Pieni kirja hyvyydestä. Se kertoo miten kuka tahansa voi jakaa hyvyyttä ympärilleen.

12  Helmi Kekkonen: Valinta * Avain 
Nuori (s. 1982) Kekkonen oli jo kirjallaan Kotiin noussut uutuuskirjailijoiden kärkikastiin. Uusi kirja Valinta on sekin jo löytänyt lukijansa - monet lukijansa.
”Katselin sinua siinä, omassa kodissasi, lauantaiaamun hiljaisuudessa, kahvin ja paahdetun leivän tuoksussa, otsasi hieman rypyssä. Suljin oven, menin takaisin sänkyyn ja ajattelin että mitä jos muistammekin juuri sen, minkä haluamme unohtaa."

12.30  Hugleikur Dagsson: Nyt on vitsit vähissä  ja Perimmäinen Pohjola * Atena

Joulukissa! Hullu hevibändi! Kummallisia jumalia, jotka jumalille tyypilliseen tapaan riitelevät keskenään. Kotoaan karkaavia lapsia. Ei kun karkaavia vanhempia. Valtavia jäätiköitä, joiden keskellä asuu menninkäisiä. Islantilais-norjalainen kuuntutkimusasema. Entä ne paikalliset asukkaat, kuumadot, huhhuh.
Katettuna on islantilaista soppaa, joka taiteilija Dagssonin mukaan - jättiläismäistä ja pelottavaa suosikkihahmoani Joulukissaa myöten - perustuu kokonaan islantilaiseen kulttuuriin: nykypäivään ja sen muinaisiin mytologioihin. Mytologiat taas syntyivät jo aikoina, jolloin tuo pieni maa oli vain hullua kiiltoa joidenkin veneitään veistelevien viikinkien haaleanviileissä silmissä.
"Vai että Joulukissa... ettekö te pelottele lapsianne joulupukilla?", erehdyin kysymään. "Voi kyllä toki! Me islantilaiset pelottelemme heitä jopa kolmellatoista joulupukilla", valisti Dagsson ja jatkoi: "Joulukissa toimii myös hyvin!"
Perimmäinen Pohjola on kuin Islannin matkaopas. Vain olennaisimmat asiat.

13  Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis * Siltala 
Voiko politiikkaa ja huumoria yhdistää? Kannattaako? Vielä mitä, tottakai! Siitähän se hauskuus vasta syntyykin. Tuomas Kyrö on yhtäaikaa kuolemanvakava ja rempseän hauska, ja tästä syntyvät kirjan jännitteet. Kerjäläisen ja vuoden jäniksen lisäksi tärkeimpiä hahmoja ovat ihmiskauppias ja rakennustyömies. 
Ja entäs kun kotimaisen populistipoliitikon nimi on "Simo Pahvi" puolueenaan "Tavallisten ihmisten puolue". Sopii tosiaan miettiä kuka ja mikä on tavallinen. Ei ainakaan tämä kirja. Se lähtee suorastaan lentoon.

13.30  Mikael Niemi: Aivot pellolle * WSOY

Mikael Niemi antoi loistavan näytteen ja oppitunnin Tornionlaakson Pajalan seudun meänkielestä. "Ei me jakseta aina keksiä uusia sanoja. Se suomen kieli, jota te nyt puhutte, on muuttunut paljon siitä 1800-luvusta, jolloin suuri suomalainen muuttoaalto tuli Pajalaan. Esimerkiksi sana tietokone. Me lainataan ruotsista uusi sanan alku: otetaan dator ja pannaan loppuun suomen i: daattori!"
Teiniuutuuden Aivot pellolle lisäksi muistelimme Niemen läpimurtoteosta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja oi niitä aikoja. Moni asia ei ole kuitenkaan muuttunut. Kaveri viihtyy edelleen hirvimetsällä ja soutelemassa. "Onko Pajalassa niin tylsää, että kirjoittaminen on ainoa pakokeinosi?", provosoin. "Pajala on kivoin paikka maailmassa. Mutta kesäisin se on niin valoisa, ettei silloin kukaan voi kirjoittaa mitään eikä nukkua. Me ollaan vaan ulkona koko ajan. Nyt, kun hirvikausi on päättynyt, saatan taas ehtiä kirjoituskoneen äärelle."

Kymmentä vailla kaksi Rosebudin osastolla nähtiin oikea Tähdet lavalla -show, kun paikalle poikkesi ruotsalainen menestysdekkaristi Jens Lapidus signeeraamaan trilogiansa päätösosaa Luksuselämää. Ja olihan meillä tuolloin toinenkin Mikael:

14  Ari Väntänen (& Michael Monroe): Michael Monroe * Like

Monroen fanit parveilivat heti alkuminuuteilla siihen malliin, ettei mitään pitkää haastattelua voida ottaa. Lisäksi staralla oli kiirettä seuraavaan esiintymiseensä kauas hallien toiseen päähän. Onneksi hän on jo kuin meille kaikille tuttu!
Tämä runsaasti kuvitettu, tyylikäästi ulkoasultaan ja taitoltaan viimeistelty Michael Monroe -elämäkerta oli yksi messujen odotetuimpia uutuuksia, ja se ilmestyi vain muutama päivä ennen messuja.
"Kun nyt katsot elämääsi taaksepäin, mikä on mielestäsi ollut elämäsi parasta aikaa?", ehdin kaikesta häslingistä huolimatta kysymään. "Ehdottomasti tämä!", hehkui hyväntulinen Monroe. "Juuri nyt kaikki menee putkeen. Mä teen just sitä mitä mä rakastan - vaikka olen mä ennenkin tehnyt niin!"

Perjantain toinen ohjelmapuolisko: mistä todella oli kyse. Helsingin kirjamessut, osa 3

Kristiina Halkola ei pidä itseään megatähtenä.

16  Christer Sundqvist: PaRas ruokavalio - Luonnolliset rasvat kunniaan * Atar
Rasvojen terveellisyydestä alettiin puhua suunnilleen samaan aikaan kun hiilihydraatit alkoivat maistua etenkin leivän tai sokerin muodossa yhä harvemmalle.  Kalorien tuijottelun sijaan tuijotetaankin tuoteselosteita. Mutta rasvat ovat välttämättömiä, ja kuten kirjoittaja Sundqvist tiivistää: "Unohda rasvakammo! Tarvitset rasvaa! Ihminen ei elä pelkällä leivällä.
Monen innokkaan ja printeisiä herkkuja rakastavan kokin mieleen on varmasti se, ettei Sundqvist hehkuta pelkästään kasviöljyjen puolesta, vaan myös voin ja muiden maitorasvojen. 
Ohessa linkki Sunqvistin Veteraaniurheilija-blogiin. PaRas ruokavalio on sielläkin hyvin esillä.

16.30  Pirkko Vekkeli: Kristiina Halkola -elämäkerta Jos rakastat * Minerva 
Tuore elämäkerta näyttää Halkolasta tuttuja kuvia ja päivittää taiteilijan tarinaa Käpy selän alla -elokuvan päivistä nykypäiviin, suurperheen pikkutytöstä oman suurperheensä vanhemmaksi Pertti Melasniemen kanssa - ja isovanhemmaksi.
Elokuvaura katkesi oikeusjuttuun Jörn Donnerin tuotantoyhtiötä vastaan: kukaan ei halunnut ottaa sellaista nuorta naista töihin, joka oli haastanut ison talon oikeuteen.
Kristiina Halkola on ollut myös uraauurtava poliitikko, Suomen ensimmäinen naispuolinen puolueen puheenjohtaja.

Mikä on ollut kaikkein hankalinta: "lastenhoidon ja uran yhdistäminen", vastaa Halkola epäröimättä. "Ilman mummoja siitä ei olisi selvitty. Mutta minä olen ollut taistelemassa tähän maahan päivähoitoa ja naisten oikeuksia", hän muistuttaa reippaasti.

17  Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä * Avain ja Luonto pakastimessa * Teos
Suosittu NYT-liitteen kolumnisti, kirjailija ja jopa kirjoittamisen opettaja Silfverberg kokosi yhteen aiheitaan, joista oli jo krijoittanut, mutta joiden jatkaminen tuntui aiheelliselta ja luontevaltakin. Näin syntyi Luonto pakastimessa -kokoelma, joka ruotii maailmanmenoa sangen suorasukaisesti ja suorastaan terveellisen reippaasti. Mistä nimitarina kertoikaan?
"Mietin miten eläintarhat ovat hassuja", kertoo Silfverberg. Niihin on säilötty eläimiä, ja kainis ajatus on että ne ovat talessa siellä jos muuten lajit kuolevat sukupuuttoon. Vieraantuneelle ihmiselle ne eivät kuitenkaan näyttäydy luonnollisina eläiminä vaan kuin säilöttyinä. Luonto on pakastimessa odottamassa sopivaa käyttöhetkeä."
He eivät olleet eläimiä on novellikokoelma, jossa teemoihin nousevat muun muassa raskaus ja pienet lapset - eri näkökulmista. Tuore äiti vakuutti tosin pohtineensa lapsen maailman dilemmoja jo kauan ennen raskauttaan.
Juttuhetkestämme päätyi pikkuheitto Silverbergin kolumniin Nyt-liitteessä 3.11., se löytyy myös täältä. Minä olin se, joka kysyi onko Anu Silfverberg feministi - tämä vakuutti olevansa - mutta joka, ehkä haastateltavan pettymykseksi,  jatkoi viittaamalla naisasiaan. 
Ei, hän ei ole naisasianainen, ja se olisikin eri asia. 
Ja aina on yhtä virkistävää tavata noin hyvin kirjoittava ja suoraselkäinen feministi.

17.30  Miika Nousiainen: Metsäjätti * Otava
Nousiainen on Heinolasta kotoisin. Tämän kirjan myötä hänen oli aika siirtyä Suomi-Ruotsi-kisailun vadelmaveneistä takaisin juurilleen, ja sekä Suomen ajankohtaisimpiin kysymyksiin että omiin muisteloihinsa. 
Kuten Antti Majander Helsingin Sanomissa: "'Isälle, isoveljelle ja kaikille muille suomalaista metsäteollisuutta pystyssä pitäneille' omistettu Metsäjätti on ilman muuta hänen koskettavin romaaninsa.
Varmaankin siksi, että Nousiainen on tällä kertaa joutunut kuvittelemaan melko vähän.

Sekä siksi, että tulos on hallittu. Olkoonkin, että se on pikemmin pysähtynyttä 1980-luvun teinivuosien ja tämän hetken määrittelyä kuin vetävän juonen ja särmikkäiden kohtausten avulla yhteiskunnallisiin teemoihin pureutuva juoksutus.

Polttopisteessä on paikkakunta, jossa ei ole mitään.

No, puunjalostustehdas on, ihmisiä sen verran kuin sen pyörittämiseen tarvitaan, sinänsä kai nätillä järvenrannalla jossain Jyväskylän takana. Mutta uitot loppuivat ajat sitten, eikä pisterataa koskaan vedetty." Majanderin arvostelu löytyy täältä. 

18  Saara Henriksson: Moby Doll * Into 
Mies etsii naista ja nainen valasta. Ihmissuhteiden keveästä mutta sitkeästä vyyhdistä ja meren syvyyksien musiikista rakentuu hieno Jäämerelle ulottuva tarina. 
Lainataan jälleen Helsingin Sanomia ja Antti Majanderia:

"Romaanin eetos ammentaa näkemyksestä, että ihminen on tuhoamassa kaiken sen mitä ei ymmärrä, ja on hukkumassa samalla omaan nokkeluuteensa.

Vaan vieläkö pinnan alta nousee myyttinen oikeutettu kostaja, valkoinen valas?

Soppa on siis suureellinen, mutta Saara Henriksson kirjoittaa konkreettisen tämänpuoleisesti - vaikka ei arastelekaan sukeltaa myös valaan vatsaan ja tajuntaan.

Ei se hoopoa ole, kumma kyllä, vaan oudon hienoa."

Majanderin arvostelu löytyy täältä. 

18.30  Mikael Jungner: Toimistokuukkeli * Helsinki-kirjat
Jungner on mainettaan rennompi kaveri. Näin ovat kaikki hänet tavanneet todenneet. Me eli iso osa Voima-lehden, Into Kustannuksen ja Rosebudin porukkaa muistamme hänet jo muinaisvuosilta eli Helsingin yliopiston ajoilta, niistä legendaarisista päivistä, jolloin Jungner töhri Maailmanrauha-patsaan tervalla ja höyhenillä. 
Monelle opiskelija-aktiiville hän on ollut suuri sankari niistä ajoista lähtien.
Mitä sanotte ihmisestä, joka edelleen kansanedustaja- ja puoluesihteeriaikoinaan uhraa aikaansa muun muassa sellaisiin luottamustoimiin kuin Palvelualojen Toimialaliiton hallituksen puheenjohtajuuteen sekä hallituksien jäsenyyksiin Syöpäklinikan Tuki ry:ssä ja Sairaalaklovnit ry:ssä.

Minä sanon että Jungnerissa kyseessä on varmasti Toimistokuukkeli. Tämä ei osaa ainoastaan tehdä työstä(än) mielekästä, jopa kivaa, vaan osaa myös johtaa töitä. 
Lue tämä kirja ennen omaa tai työkavereittesi burnoutteja. Ja tämän kirjan jälkeen on taas kivampaa.

19  Laura Gustafsson: Huorasatu * Into
Gustafssonin Huorasatu pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaaksi! Sen tiimoilta saimme keskellä päivää lauantaina nostella kuohuvia maljoja, kiitos vaan Hesari ja Into. 
Huorasatu on kertomus siitä mitä tapahtuu, kun hehkeät naisjumalat saapuvat maan päälle hieman Helsingin Kallion tapaiseen kaupunginosaan. Kun naiset oppivatkin olemaan alistumatta ja alkavat etsiä nautintoaan, maailma ei enää ole sama.
Huora-sana kärsii myös inflaation: kun naiset eivät enää pelkää huorittelua, eikä sanalla voi leimata ketään huonoksi uhkailusta phumattakaan, ennen huonouttaan häpeävät naiset nousevat kakkoskastista tasa-arvoisemmiksi.
Gustafsson kyseenalaistaa ja purkaa jaon vallankäyttäjiin ja uhreihin. "Nautinto kuuluu kaikille", hän sanoo selvästi manifestoiden. Entä onko naisen nautinto (heterosuhteessa tai ehkä enemmänkin yhteiskunnassa) mieheltä pois? "Ei tietenkään. Kun ihmiset ovat vapaita, kaikilla on kivampaa."

Perjantain ohjelman ensimmäisen puoliskon syvät luonnehdinnat! Helsingin kirjamessut, osa 2

11  Esko Seppänen: Oma pääoma * Into  
 Veteraanipoliitikko laukoo! Hän kertoo Stasi- ja KGB-suhteistaan, kuvaa Europarlamenttia sisäruokinnan kultapossukerhoksi ja haluaa kumota rahan vallan yhteiskunnan organisoitumisen ainoana vaihtoehtona.

11.30  Heikki Hiilamo: Uusi hyvinvointivaltio * Into  
Hiilamon haastattelussa vahvasti esiin tullut huoli tuloerojen kasvusta Suomessa muodostui yhdeksi Rosebudin osaston teemoista. Hiilamo ei ollut ainoa, joka nosti tätä epäkohtaa esiin, vaan sen mainitsi myös muun muassa Juhani Suomi ja Paleface, sekä koko Pohjois-Eurooppaa tarkoittaen Ann Heberlein.
"Yhteiskunnalliseen ilmapiiriin vaikuttaa ratkaisevasti se, millaiset mahdollisuudet köyhillä on kohentaa asemaansa, voivatko kaikki käyttää aloitteellisuuttaan ja kykyjään asemansa parantamiseen – vai onko kohtalo määrätty syntymässä. Taloudellisen kasvun korostaminen tasa-arvon kustannuksella vähentää lähes kaikkea hyvinvointia", määrittelee Hiilamo.

12   Kimmo Jylhämö ja Klaus Welp: Louserit vuittuun – Voiman vastamainoksia  *  Into  
Messujen menestyskirja! Moni Voiman vastamainoksista onkin jo noussut legendaariseksi, kuten Guggenheim.hanketta kommentoiva Fyrkkeinheim, vihreiden ydinvoimamyönteisyttä korostava Virheät, kokoomuksen mainoskampanjan ja Korkeasaaren paviaanihankkeen yhdistänyt Boboomus-apinamainos, puhumattakaan automainoksesta, joka oli viemässä Voima-lehteä oikeuteen...

12.30  Kukka Ranta ja Eetu Viren: Muutaman töhryn tähden  *  Into  
Töhryistä ja sotketuista seinistä ei tykkää kukaan. Eikä tarvikaan, vakka lukisitkin tämän kirjan. Lapsia lensi pesuvesien mukana, kun töhryjen vastaista kampanjaa tehtiin: töhryjen totaalinen estäminen eli nk. nollatoleranssi antoi järjestysmiehille erityisvapauksia, joihin ei kyllä pitänyt kuulua piirtäjän reisiluun murtaminen. Kaupunki siirsi valvontavastuuta ja joidenkin mielestä myös rangaistusvastuuta (... vai olisiko se "-oikeutta"?) tahoille, joille sen ei olisi pitänyt kuulua laisinkaan, eikä ainakaan niin laajasti.

Muutaman töhryn tähden -kirjoissa on blancokansi, jotka tekijät tai kirjan ostaja töhrivät itse! Muutamista kappaleista on tullut keräilykappaleita.

13  Pertti Jarla: Fingerporit 1-4  
 Nämä taidetuotteet eivät esitttelyitä kaipaa! Fingerpori on tehnyt tutuiksi paitsi kaupungin asukkaita, myös aikaisemmin paljon yksiulotteisemmin tunnettuja hahmoja, kuten Mustanaamion, paavin, Hitlerin, Mannerheimin ja Jeesuksen.
Yksi tärkeä hahmo on myös nostettava esiin: Heimo Vesan kissa. "Sinullahan on kissa", juttelen Jarlan kanssa. "Senkö takia olet halunnut piirtää mirrin myös sarjakuvaan?" "Kyllä. Kissa on kävelevä komedia. Aivan ehtymätön strippien aihe", taiteilija vahvistaa.

13.30  Noora Schingler: Marjoja ja maskaraa * Atena  
Muutama vuosi sitten toimittaja Noora Shingler voi huonosti. Hän kärsi erikoisista vatsavaivoista ja juoksi lääkäreillä. Lopulta apu löytyi perinpohjaisen kartoituksen avulla, ja Shingler hyllytti viisi ruoka-ainetta: maidon, teollisen lihan, valkoiset jauhot, sokerin sekä hiivan – ja parani.

Schingler kirjoittaa: "Minulta on kysytty mielipidettä karppaamisesta ja muotoilisin vastauksen jotenkin tähän malliin: minusta karpata voi fiksusti, kun sen tekee kasvispainotteisesti. Lihapainotteinen natsikarppaaminen ei ole minusta järkevää, mutta on tosi hienoa, jos karppaaminen karsii ruokavaliosta turhaa höttöä. Ja on tosi mainio juttu, jos karppaaminen lisää omaa kasvisten nauttimista.
Leivästä: syön itse leipää ehkä 2-3 kertaa viikossa ja silloin se on aina ruisleipää. Tänään aion myös leipoa pitkästä aikaa — ja ekaa kertaa tytölleni — perunarieskoja. Gluteeniton ja laktoositon rieskaresepti löytyy kirjastanikin, ja muistaakseni olen kyllä laittanut sen joskus aikoja sitten Kemppariin."

Noora Schinglerin Kemikaalicocktail-sivut löytyvät täältä.

14  Martti Lintunen: Merikarhun matkassa * Otava
Journalisti, kirjailija, neljännen polven valokuvaaja ja syvimmältä intohimoltaa mailmanmatkaaja. Lintuselta on ilmestynyt yli viisikymmentä kirjaa, joista viime vuonna kolme. Vai oliko niitä neljä?
Merikarhun matkassa on vaarin ja lasten opas veneilyyn. Tärkeiden turvaohjeiden ohella se kertoo myös miten merimatkasta nautitaan! 

14.30  Petri Hiltunen: Anabasis – Kyyroksen sotaretki 
 Vuosi 401 eaa. Sokrateen oppilas Ksenofon, tämän tarinan dokumentoija, lähtee osallistuu tarkkailijana kuningas Kyyroksen sotaretkeen Perian kuninkaan Antaksekrsen joukkoja vastaan. Kreikkalaisilla on uskomaton sotaonni ja vastustajan moninkertaiset joukot pakenevat tantereelta. Mutta kuinka ollakaan, kyse on vaan pirullisesta juonesta ja kreikkalaiset huomaavat olevansa pahemmassa pulassa kuin koskaan...
Hiltusen työ on todellinen suurteos, varsinkin kun tämä ensimmäinen osa, Anabasis, on vasta trilogian alku! Hiltusen tyyli on ihanaa retoa, eikä vaan lähes kaksi ja puolituhatta vanhan aiheen takia, vaan piirrosjälki ja tarinan kuljetus muistuttavat 1950-80-luvun seikkailusarjiksia.
– Petri, koska piirrät sekä sanomalehtistripejä että kokonaisia albumeita, oletko miljonääri?
Taiteilija vastaa kun saa taas henkeä epäuskoisen naurunsa keskellä.
– Piirsin Anabasista kokopäiväisesti usean kuukauden ajan mukaan lukien koko viime kesän. Aamusta iltaan. Jos yritän edes arvioida tuntipalkkaani, voin kertoa että summa mitataan senteissä. Muutamissa senteissä.

15  Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja  * Avain 

Aleksanteri Suuri (356–323 eaa.) ihaili suuresti Ksenofonia! Tämän opettajalla, Aristoteleella, oli suuri työ opastaa kiihkeä oppilastaan kohti kultaista keskitietä.
Kirjan Kreikka, maailmamme demokratian alkulähde, ei ole vain opettajien ja opilaiden muokkaama sivistyksen kehto, vaan meluisa ja haiseva miesten naisten ja lasten, vanhojen ja imeväisten värikylläinen yhteiskunta!
Annabelle Lyon paljasti, että hänen seuraavakin romaaninsa on historiallinen, mutta siinä päähenkilöksi nouseekin nainen!

15.30  Philippe Rekacewicz: Historia Atlas * Le monde diplomatique 
Historia-atlas sisältää 42 temaattista aukeamaa, joiden taustatiimissä on 40 eri alan eurooppalaista tutkijaa: historioitsijoita, taloustieteilijöitä, politiikan tutkijoita, sosiologeja sekä väestö- ja ympäristötieteilijöitä.
Siinä on myös 200 verratonta nelivärikarttaa ja kuvaa, jotka on laatinut Le Monde diplomatique -lehden viiden maantieteilijän ja kartografin ryhmä asiantuntija-artikkeleiden, tilastojen ja arkistojen pohjalta.