|
Kuin jättiläisbasaari. |
10.30 John Boyne: Tarkoin vartioitu talo ja Nooa Notkoniitty karkaa kotoa * Bazar
Suureksi helpotuksekseni Boynen aksentti oli perusbritti eikä paksu irlantilaisversio. Se teki keskustelun helpoksi, ja niin teki kirjailijan eloisuus ja ystävällisyyskin.
Oli ihan pakko ensin tarkistaa mitä on "Nooa Notkoniitty" alkukielellä: Noah Barleywater! Pyysin Boynea kertomaan tämän kirjan tiimoilta onko lapsille kirjoittaminen jotenkin yksinkertaisempaa kuin aikuisille: "Ei tosiaankaan. Ja kohtelen kaikkia lukijoitani, lapsia ja aikuisia yhtä suuresti kunnioittaen."
Tarkoin vartioitu talo kertoo Venäjän tsaarin viimeisistä ajoista ja muistoista, jotka kietovat historiaa nykypäivään. Utelin kirjailijalta millainen oli kirjan kirjoitusprosessi, me suomalaisethan (ainakin mielestämme) tiedämme Venäjästä aika paljon: "Vierailin Pietarissa useita kertoja ja luin tsaarin ajoista ja perheestä kaikenlaisia erilaisia lähteitä: tietokirjoja, elämäkertoja, historiateoksia. Lähteitähän ei ole vaikeaa löytää. Pian tarina alkoi elää päässäni ja se oli saatava paperille."
11 Mike Pohjola: Ihmisen poika * Gummerus
Turkulaiskirjailua! Sitä tämä on parhaimmillaan, sillä Ihmisen pojan alussa on jopa Turun kartta. "Siinä on paljon sisäpiirin huumoriakin", paljastaa Pohjola kartasta. No sen huomaa, sillä ihan perusturisti-Turku se ei ole.
Pohjola kuittaa kirjassaan paljon nuoruutensa maailmaa. "Kasvoin Naantalissa, joka oli aika konservatiivinen, sisäänpäinlämpiävä ja vähän ahdistavakin kaupunki. Siihen verrattuna Turku tuntui aivan mahtavalta: oli toimintaa ja nuorisokulttuuriakin."
Ihmisen pojassa on Turun lähimenneisyyttä ja nykypäivää, Turun tautia ja kansalaisaktivismia, mutta mihin viittaa teoksen nimi, sen raamatullisuus – kysyn onko uskonto hänelle tärkeää? "Ei, ei, ei varmaan enää, vaikka Naantalin-aikoina uskontokin saattoi olla elämässäni jotenkin läsnä. Mutta monella nuorella pojalla on joskus fantasia siitä, että juuri hän on Jeesuksen toinen tuleminen. Kirjan kehittely alkoi minulla tästä ajatuksesta."
Kiinnostava lähtökohta. Pohjola kertoi myös, että vaikka hän onkin yhä enemmän ajatellut ettei Jumalan olemassaolo ole lainkaan varma asia, ajatus Jumalan pojasta on silti kiehtova. Pohjola kulkee Pasolinin jalanjälkiä!
11.30 Kauko Röyhkä: Kreikkalainen salaatti * Like ja Rajantakainen Karjala * WSOY
Röyhkä on tuttu vieras osastollamme. Kreikkalaista salaattia on hienosti arvosteltu tässä eli lainaanpa Anuirmeli Salamo-Lavia Savon Sanomissa:
"Röyhkä kuvaa elävästi kaikkien kolmen henkilöhahmonsa elämää ja mietteitä. Ihmeen hyvin umpimaskuliininen mieskirjailija on uinut lesbonaisenkin nahkoihin. Seksuaalisuus on kirjoittajalle erityisen tärkeä ja läheinen teema, eikä aihepiiri keski-iän myötä suinkaan tunnu väljähtyvän, pikemminkin päinvastoin. Kokemus tuo syvyyttä, jonka suomista riemuista on kiva kertoa muillekin.
Kreikkalainen salaatti on täyttä tavaraa, paikoin hivenen liiankin rasvainen. Mutta ehtaa Röyhkää teos jälleen kerran on, tekijänsä näköinen ja makuinen. Sitä paitsi kolmen keskushenkilön elämät nivoutuvat löyhästi yhteen, ja heidän Kreikan-matkoistaan sukeutuu varsin tyylikäs mosaiikki."
12.30 Peter von Bagh: Junassa * WSOY Junassa on pieni, suuri kirja. (Elokuvaviitaus: Arthur Pennin Pieni, suuri mies. Hahaa.) Se käsittelee elokuvaa ja junia muutamalta eri kantilta:
* Junat elokuvien esityspaikkoina: historialliset, kiertävät junat. Varsinkin Neuvostoliitossa on harrastettu tällaisia.
* Juna elokuvien tekovälineenä: Kyllä! Tämä ei heti tule monellekaan mieleen, mutta junilla on tehty elokuvia. Vielä nykyäänkin kameraa liikutetaan kiskoilla.
* Elokuva itse on kuin juna; jono valokuvia, jotka nopeasti läpivalaistaan ja heijastetaan valkokankaalle.
* Elokuvat, joissa on junakohtauksia. Tämä on tietenkin kirjan keskeisintä antia: Junan saapumisesta asemalle eli maailmanhistorian ensimmäisistä elokuvaruuduista Juhani Ahon Rautatien kautta uusimpiin junaelokuviin. von Bagh muisteli inoissaan suosikkejaan, joihin kuuluvat myös hillitön komedia Lentävä kalakukko – sa on jopa junassa kuvattu – ja ihan toisesta genrestä valtava suurteos, holokaustin raportti Shoah.
Juna menee tunneliin -kohtaus Hitchcockilla muistuttaa junaelokuvien ja seksin yhteydestä. Uskomatonta huumoria revitellään Piukat paikat -elokuvassa, jossa junan valtavaan yhteishyttiin majoittunut tyttöbändi ei tiedä, että sen kaksi uusinta jäsentä ovatkin miehiä. Siinä sitten valmistaudutaan yöpuulle, kaivetaan sukkanauhaliiveistä vahviketta ja availlaan korsettien hakasia junan hytkyessä kohti uusia seikkailuita.
13 Teppo Eskelinen ja Matti Ylönen: Tulosvaroitus * Into
Kuten Into kirjaa esittelee: Miten kirjanpito auttaa nälkäänäkeviä? Miksi kestävyysvajetta ei ole? Mitä Nokian tukiaisille pitäisi tehdä?
Tulosvaroitus osoittaa, että suomalaiselle yhden totuuden talousajattelulle on vaihtoehtoja.
Vuonna 2007 kirjoittajat kyllästyivät maamme talousjournalismin tilaan ja ryhtyivät itse talousjournalisteiksi. Teos on kokoelma heidän parhaita
Voima-lehdessä ja
Kansan Uutisissa ilmestyneitä kolumnejaan sekä uusia tekstejä. Niiden johtoajatuksena on pikemmin globaali solidaarisuus kuin kilpailukyky.
Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja filosofi, joka on julkaissut useita talousaiheisia kirjoja. YTM
Matti Ylönen on journalisti ja tietokirjailija, joka on aiemmin toiminut lobbarina Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa.
13.30 Juhani Suomi: Entä tähtein tällä puolen? * Siltala
Suomen elämäkerrallinen aihekokoelma on suorastaan yllättävän suoraa ja rentoakin tekstiä. Hän kertoo omaa tarinaansa lapsuuden Helsingistä moniin vaiheisiinsa virkamiehenä. Suomi ei kumartele entisiä pomojaan, vaan toteaa että aniharva poliitikko hänen lähellään on ollut tehtäviensä tasalla. "Kuka ulkoministereistä on suosikkisi?", utelen. Suomi tunnustaa, että yksi tehtäviinsä perehtyneimpiä on ollut Paavo Väyrynen.
Suomen mielestä Suomea, tätä valtiota, on viety kuin pässiä narussa, eikä kansan mielipidettä ole osattu kysyä tai on kysytty oudolla tavalla. Koska kirjassa on muutamia mainintoja NATO-politiikasta, minun oli pakko kysyä mitä mieltä hän on nykyisestä juupaseipäsNATO-prosessista. "Viedäänkö meitä NATOon?", tivaan. "Kun lukee Suomen suurimpia lehtiä, huomaa että ainakin päätoimittajien huoneissa NATO-jäsenyys on selvä asia. Ei valtalehdistössä pääse kriittiset eivätkä edes tätä kysymystä pohtivat näkemykset esiin."
Suomesta puuttu myös se kuuluisa neljäs valtionmahti: "Lehdistön pitäisi olla kuin rakkikoira. Nyt se ei ole sitä."
14 Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras * Gummerus
Kvanttivaras oli harvinaisuus messuosastollamme: Se oli mukana kahdella kielellä, myös englanniksi, ja tämä englanninkielinen painos sattuu olemaan sen alkuteos. Gummeruksen painos on siis käännös. Juttelimme Rajaniemen kanssa suomeksi, vaikka olisin halunnutkin kuulla lähteekö kirjailijalta kotikaupunkisa Edinburghin skottiaksentti.
"Miten ihmeessä pääsit niin suuren brittikustantamon listoille", ihmettelin. Kaikki kunnia hienolle tarinalle, mutta on tuo silti erittäin harvinaista. "Osallistuin kirjoittajapiiriin, jossa meillä oli hyvät yhteydet jo julkaisseihin kirjoittajiin." Sitten Rajaniemi luettelee kasan scifimaailman kuumia nimiä, jotka ovat myös vaikuttaneet samoilla foorumeilla.
"Agenttini oli antanut muutaman ensimmäisen luvun Kvanttivarkaasta luettavaksi Gollanzille, ja he lähestyivät minua pyytäen sopimusta."
Niinpä. Joillekin tuo on helppoa.
Rajaniemi teki sopimuksen jopa kolmesta kirjasta. Seuraavan, the Fractal Prince -kirjan ensimmäinen versio on pian valmis ja lähtee Gollanzille tarkempaan syyniin. Tämän blogin nimi Mieli viittaa hyvin tärkeään hahmoon Kvanttivaras-kirjassa. Mikä oivallisinta, se on myös englanninkielisessä alkuteoksessa Mieli. Kirjassa on myös perhonen. Mieli ja perhonen ovat suloisia palasia suomen kieltä kansainvälisessä scifi-mestariluokassa.
14.30 Jani Laasonen: Zeitgeist – Ajan henki * Into
Zietgeist on kansainvälinen kansanliike. Kuten Into Kustannus kertoo, yhä useampi on heräämässä tiedostamaan, että elämäntapamme on rakennettu tuhoisalle, keinotekoiselle ja ihmisluonnon vastaiselle perustalle. Järjestelmämme ei pysty huolehtimaan planeettamme resurssien älykkäästä hallinnasta kaikkien hyväksi.
Tarvitsemme täysin uudenlaista lähestymistapaa – ajattelua, joka tulee kaikkien perinteisten yhteiskunnallisten, poliittisten ja taloudellisten käsitteiden ulkopuolelta.
Ruotsalainen Gabrielsson oli hyväntuulinen ja puhelias – odotin tiukeasävyisempää henkilöä, koska hän on joutunut julkisuudessa niin vaikeaan ja varmasti turhauttavaan asemaan, eikä ole aina ollut haastatteluista innoissaan.
Gabrielsson oli kolmen vuosikymmenen ajan menestyskirjailija Stieg Larsonin avopuoliso. Tosin Larsonista tuli menestyskirjailija vasta kuoltuaan, sillä trilogia ei ehtinyt vielä kauppoihin ennen kuin tämä yllättäen menehtyi sydänkohtaukseen.
Gabrielsson ei saanut perintöä Larssonilta, mutta yhteisiä muistoja ei kukaan voi viedä. Juttelemme hetkisen Gabrielssonia huolestuttavista asioista kuten äärioikeiston noususta Pohjoismaissa ja – tässäkin haastattelussa yhtenä noin kymmenestä – tuloerojen kasvusta. Mutta olihan minun pakko kysyä trilogiastakin:
"Sinä tunsit Stieg Larssonin paremmin kuin kukaan muu. Oliko hän Mikael Blomqvist, trilogian päähenkilö?"
"Heissä oli kyllä paljon samaa", innostuu Gabrielsson. "Molemmat olivat toimittajia ja heillä oli samaa arvomaailmaa. Mutta kyllä Stieg oli silti ihan oma persoonansa."
En luovuta ihan heti: "Entä Millennium, trilogian lehti, ja Expo, Stieg Larssonin perustama todellinen lehti. Muistuttavatko ne toisiaan?"
"Ne ovat lähes sama asia!", nauraa Gabrielsson. "Lehtien syntyhistoria on sama, ja jopa lehdissä työskennellyt henkilökunta on kuin sama ihmisjoukko eri nimillä."
15.30 Tauno Tiusanen: Narutettu sukupolvi * Edita
Tiusasta on analysoinut erinomaisesti tiivistäen Jukka Tarkka arvostelussaan Helsingin Sanomissa:
"Tiusanen kuvasi, miten neuvostojärjestelmä perustui keskinkertaisuuksien johtamaan kollektiiviseen vastuuttomuuteen. Talonpoikaisjärkeen perustuva talouslaskenta oli mahdotonta. Järjestelmä perustui resurssien tolkuttomaan tuhlaukseen.
Tšekkoslovakian miehitys 1968 oli kohtalokas erehdys, josta alkoi Neuvostoliiton tuho. Jos Prahan kehittelemästä ihmiskasvoisen sosialismin mallista olisi otettu oppia, neuvostojärjestelmä olisi ehkä voitu uudistaa toimintakelpoiseksi. Tiusanen nimeää Leonid Brezhnevin neuvostovastaisuuden perikuvaksi.
Suomettumisajan ideologiset kaikentietäjät eivät sietäneet tällaista. He tiesivät tutkimattakin, että Neuvostoliitossa vallitsi alati kasvava hyvinvointi ja innostus suuren yhteisen asian edistämiseen. Ihmiset ja kansat olivat veljet keskenään, maa, metsät ja vedet kukoistivat kilvan tuotannon ja ihmisten onnen kanssa.
Näin oli, koska naruttajat niin sanoivat, ihan riippumatta siitä, miltä todellisuus näytti ja tutkimus tiesi."
16 Kari Hotakainen: Jumalan sana * Siltala
Hotaiseen valitsin lainauksen erinomaisesta Sallan lukupäiväkirja -blogista:
"Kari Hotakaisen uutuus
Jumalan sana on medianäkyvyytensä puolesta varmasti syksyn ykköskirjoja. Minua kirja toisaalta houkutti, toisaalta emmin. 'Yhden päivän romaani kapitalismista?' Ei kai vaan katkeraa tilitystä siitä, kuinka kauheaa tämä nykyinen maailmanmeno onkaan. Voivoi ja pari tuskanhuutoa päälle!
Mutta en saanut sitä mitä luulin. Sain jotain muuta. Arvaamatonta. Ahdistavaa. Hauskaa. Mahtavaa kieltä."
Pajun tämäkin kirja on ollut ensiksi dokumenttielokuva. Edellinen kirja,
Torjutut muistot, on ilmestynyt jo
pokkarinakin.
Pajun molemmat kirjat kertovat Viron lähihistoriasta, sodan ja miehityksen ajoista ja niistä toipumisesta. Suomenlahden sisaret keskittyy nimensä mukaisesti juuri naisten sotakokemuksiin ja muistoihin lahden molemmin puolin. Yksi Pajun suosikkitoimijoista sotien pyyhkimillä raunioilla on ollut Elisabeth Rehn: "Häntä voimme kiittää siitä, että raiskaus on tunnistettu sotarikokseksi. Elisabeth Rehn oli ensimmäinen poliitikko, joka nosti ympäri maailmaa esille naisten kärsimykset sodissa."
"Muistot seuraavat sukupolvilta toiselle", huokaa Paju messuilla.
Kuten Paju tarkkanäköisesti ja syväluotaavasti kirjoittaa, on tapauksia, joissa seuraava ja sitä seuraava sukupolvi eivät laisinkaan tiedä mitä kauheuksia aikaisemmat polvet ovat joutuneet kokemaan. Silti nuoretkin saavat taakakseen vihaa ja kärsimystä. Ja hiljaisuutta, joka voi olla ahdistavampaa kuin ääneen huutaminen.
Varmasti Pajun tämäkin kirja auttaa puhdistamaan ilmaa niin Virossa kuin Suomessakin, eikä enää seuravista polvista tule ahdistuneita.
|
Ensi vuoteen! |