 | |
| Lauantain loppuosa käynnistyi Laura Gustafssonin (oik.) juhlilla: Helsingin Sanomat julkisti esikoiskirjapalkinnon ehdokkaat! |
14.30 Risto Isomäki: Con rit, Öljypalmukysymys ja Ydinvoima Fukushiman jälkeen * Tammi & Into
Harva sen enempää konkarikirjailija kuin innokas esikoisnuorukainenkaan on yhtä tuottelias kuin Isomäki. Näillä messuilla Isomäki esitteli kahta pamflettia ja yhtä fiktiojännäriä Con ritia – kaikki kolme tämän vuoden tuotantoa.
Con rit kertoo siitä, mitä tapahtuu kun ihmiskunta saa havainnon valtavasta merten syvyyksissä piilevästä merihirviöstä, kuin taruolennosta. Kryptoeläintieteilijät yrittävät tutkia havaintoa, mutta se ei olekaan ihan helppoa projektia hankaloittavien taifuunien vuoksi ja ainaisen rahapulan kaltaisen detaljin takia.
Eivätkä taifuunit tosiaan ole ainoita hankaluuksia mitä koko maailma joutuu tässä henkeäsalpaavassa toimintaseikkailussa kohtaamaan ennen kuin hirviön arvoitus ja siihen liittyvät vyyhdet ovat ratkaistu.
"Risto Isomäki, onko merihirviöitä olemassa?"
"Voi niitä ollakin. Uskon, ettei ihmiskunta tunne vielä merten syvyyksiä kunnolla. Aika ajoin kuulemme uutisia uusista lajilöydöistä.
Niinpä. Seuraava eläin tutkimuspöydällä voi olla con rit. Ellei sitten Loch Nessin hirviö.
Juttelimme myös muutaman sanan Öljypalmukysymyksestä:
"Kun muinaiset tutkimusmatkailijat saapuivat kauas Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren rannikoille, he raportoivat ensiksi öljypalmumetsiköistä ihan rannan tuntumassa. Nyt niitä on vain vähän. Öljypalmua voitaisiin hyvin viljellä polttoöljykäyttöön hukka-alueilla, tyhjillä tonteilla jotka eivät ole arvometsää näinä päivinä."
Isomäki ei kannata sademetsien hakkaamista öljypalmulehdoiksi sen enempää kuin ympäristöjärjestötkään.
Harva sen enempää konkarikirjailija kuin innokas esikoisnuorukainenkaan on yhtä tuottelias kuin Isomäki. Näillä messuilla Isomäki esitteli kahta pamflettia ja yhtä fiktiojännäriä Con ritia – kaikki kolme tämän vuoden tuotantoa.
Con rit kertoo siitä, mitä tapahtuu kun ihmiskunta saa havainnon valtavasta merten syvyyksissä piilevästä merihirviöstä, kuin taruolennosta. Kryptoeläintieteilijät yrittävät tutkia havaintoa, mutta se ei olekaan ihan helppoa projektia hankaloittavien taifuunien vuoksi ja ainaisen rahapulan kaltaisen detaljin takia.
Eivätkä taifuunit tosiaan ole ainoita hankaluuksia mitä koko maailma joutuu tässä henkeäsalpaavassa toimintaseikkailussa kohtaamaan ennen kuin hirviön arvoitus ja siihen liittyvät vyyhdet ovat ratkaistu.
"Risto Isomäki, onko merihirviöitä olemassa?"
"Voi niitä ollakin. Uskon, ettei ihmiskunta tunne vielä merten syvyyksiä kunnolla. Aika ajoin kuulemme uutisia uusista lajilöydöistä.
Niinpä. Seuraava eläin tutkimuspöydällä voi olla con rit. Ellei sitten Loch Nessin hirviö.
Juttelimme myös muutaman sanan Öljypalmukysymyksestä:
"Kun muinaiset tutkimusmatkailijat saapuivat kauas Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren rannikoille, he raportoivat ensiksi öljypalmumetsiköistä ihan rannan tuntumassa. Nyt niitä on vain vähän. Öljypalmua voitaisiin hyvin viljellä polttoöljykäyttöön hukka-alueilla, tyhjillä tonteilla jotka eivät ole arvometsää näinä päivinä."
Isomäki ei kannata sademetsien hakkaamista öljypalmulehdoiksi sen enempää kuin ympäristöjärjestötkään.
15 Mats-Eric Nilsson: Vaara vaanii kattilassa * Atar
Nilsson ei ehtinyt Helsingin kirjamessuille viime vuonna. Silti hänen edellinen teoksensa Aitoa ruokaa oli messujen suurmenestys, ja samalla Rosebudin messuosaston kaikkien aikojen (yksillä messuilla) myydyin kirja.
Nilssonin uuden kirjan pointti on selkeä: nykyään eri syistä on alettu vieroksua aitoa ruokaa. On helpompaa syödä jalostettuja kalapuikkoja kuin ostaa oikea kala ja valmistaa se ruuaksi. Omatekoisia pulliaan myyjäisillä myynyt mummo voidaan jopa haastaa oikeuteen ruokamyrkytysriskin nostamisesta. Päiväkoteihin ja kouluihin ei Suomessakaan saa enää viedä mitään itsetehtyä. Sairaaloiden, muiden laitosten ja työpaikkojen ruuat valmistetaan keskuskeittiöissä.
Ihmisten ote ruokaan on katoamassa, makutuntemukset ja herkulliset kokemukset köyhtyvät.
Nyt on palautettava kunnon ruuan kunnia, ennen kuin se on liian myöhäistä, eikä uudet sukupolvet enää muista miltä ruoka voi maistua. Ja he tottuvat nauttimaan vitamiininsa purkista eikä lautaselta.
Nilsson ei ehtinyt Helsingin kirjamessuille viime vuonna. Silti hänen edellinen teoksensa Aitoa ruokaa oli messujen suurmenestys, ja samalla Rosebudin messuosaston kaikkien aikojen (yksillä messuilla) myydyin kirja.
Nilssonin uuden kirjan pointti on selkeä: nykyään eri syistä on alettu vieroksua aitoa ruokaa. On helpompaa syödä jalostettuja kalapuikkoja kuin ostaa oikea kala ja valmistaa se ruuaksi. Omatekoisia pulliaan myyjäisillä myynyt mummo voidaan jopa haastaa oikeuteen ruokamyrkytysriskin nostamisesta. Päiväkoteihin ja kouluihin ei Suomessakaan saa enää viedä mitään itsetehtyä. Sairaaloiden, muiden laitosten ja työpaikkojen ruuat valmistetaan keskuskeittiöissä.
Ihmisten ote ruokaan on katoamassa, makutuntemukset ja herkulliset kokemukset köyhtyvät.
Nyt on palautettava kunnon ruuan kunnia, ennen kuin se on liian myöhäistä, eikä uudet sukupolvet enää muista miltä ruoka voi maistua. Ja he tottuvat nauttimaan vitamiininsa purkista eikä lautaselta.
15.30 Paleface: Rappiotaidetta * Like
Karri Miettinen eli Paleface on kirjoittanut kirjan, jossa hän esittelee rapin historiaa ja taustoja, jamikä tärkeintä, tämän hetken tärkeimmät rap-taiteilijat Suomessa. Kirjan sankarit paljastavat yhden noloimmista biiseistään, ja pari suosikkiaan.
Jokainen räppääjä on mielestään aina skenensä paras, ja onkin hauskaa että alalla käydään jatkuvaa sangen jalostavaa valtataistelua – hyvässä hengessä, tottakai.
Palefacen kanssa oli suorastaan pakko puhua hieman politiikkaa, ja tämä haastattelu olikin yksi monista, joissa kävi ilmi haastateltavan huoli syrjäytymisestä ja tuloerojen vauhdikkaasta kasvusta.
Kun kehuin Palefacea messujen parhaaksi mikkiin puhujaksi, hän antoi heti neuvoja miten ääntä saa aikaiseksi: "Kaikki lähtee vatsasta."
Karri Miettinen eli Paleface on kirjoittanut kirjan, jossa hän esittelee rapin historiaa ja taustoja, jamikä tärkeintä, tämän hetken tärkeimmät rap-taiteilijat Suomessa. Kirjan sankarit paljastavat yhden noloimmista biiseistään, ja pari suosikkiaan.
Jokainen räppääjä on mielestään aina skenensä paras, ja onkin hauskaa että alalla käydään jatkuvaa sangen jalostavaa valtataistelua – hyvässä hengessä, tottakai.
Palefacen kanssa oli suorastaan pakko puhua hieman politiikkaa, ja tämä haastattelu olikin yksi monista, joissa kävi ilmi haastateltavan huoli syrjäytymisestä ja tuloerojen vauhdikkaasta kasvusta.
Kun kehuin Palefacea messujen parhaaksi mikkiin puhujaksi, hän antoi heti neuvoja miten ääntä saa aikaiseksi: "Kaikki lähtee vatsasta."
16 Matti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin * Minerva
Rämön seikkailut fillarilla ympäri maailmaa ovat kiehtoneet lukijoia jo pitkään, ja Rämö onkin suosittu puhuja eri kirjatapahtumissa. "Olen koukussa kirjoittamiseen!", hän kertoi täälläkin. Ja varmasti aika koukussa pyöräilemiseenkin.
Vietnamin kieli osoittautui yllättävän vaikeaksi kielellisten painotusten ja kieleen sisäänrakennetun sävelkulun takia. Rämö ei tosin ajatellut opetella kieltä syvemmin, mutta suunnistus vieraassa maassa aatii usein paikallisten kanssa kommunikointia. "Kun kysyin tietä johonkin, ja äänsin kohteen niinkuin luulin sen menevän, minulle tarjottiinkin tupakkaa!"
Rämön aikaisemmat seikkailut, Polkupyörällä Intiassa ja Rengasrikkoja Saharassa ovat nekin meillä myynnissä.
Rämön seikkailut fillarilla ympäri maailmaa ovat kiehtoneet lukijoia jo pitkään, ja Rämö onkin suosittu puhuja eri kirjatapahtumissa. "Olen koukussa kirjoittamiseen!", hän kertoi täälläkin. Ja varmasti aika koukussa pyöräilemiseenkin.
Vietnamin kieli osoittautui yllättävän vaikeaksi kielellisten painotusten ja kieleen sisäänrakennetun sävelkulun takia. Rämö ei tosin ajatellut opetella kieltä syvemmin, mutta suunnistus vieraassa maassa aatii usein paikallisten kanssa kommunikointia. "Kun kysyin tietä johonkin, ja äänsin kohteen niinkuin luulin sen menevän, minulle tarjottiinkin tupakkaa!"
Rämön aikaisemmat seikkailut, Polkupyörällä Intiassa ja Rengasrikkoja Saharassa ovat nekin meillä myynnissä.
16.30 Otso Kantokorpi: Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja trolleybusseissa
* Rosebud & Like
Kantokorven viimeisin päivitys on jo neljäs painos! Uuteen painokseen on paitsi suosio – edelliset painokset ovat jo lopussa – myös se, että Tallinna on muuttunut. Esimerkiksi Balti jaamin tienoo ja Kopliniemen alkupää on aivan erilainen kuin muutama vuosi sitten. Päivitys oli tarpeellinen.
Kantokorpi kertoo Tallinnan kaupunginosien rakenteesta, arkkitehtuurista ja baareista, joista hän on tosiaankin poikennut jokaikiseen, pysäkki pysäkiltä.
Kantokorven viimeisin päivitys on jo neljäs painos! Uuteen painokseen on paitsi suosio – edelliset painokset ovat jo lopussa – myös se, että Tallinna on muuttunut. Esimerkiksi Balti jaamin tienoo ja Kopliniemen alkupää on aivan erilainen kuin muutama vuosi sitten. Päivitys oli tarpeellinen.
Kantokorpi kertoo Tallinnan kaupunginosien rakenteesta, arkkitehtuurista ja baareista, joista hän on tosiaankin poikennut jokaikiseen, pysäkki pysäkiltä.
17 Jarkko Tontti: Sali * Helsinki-kirjat
Juristi ja Suomen PENin puheenjohtaja Tontti on kunnostautunut runoilijana jo aikaa sitten. Otavalle hän on tehnyt myös muun muassa romaanin Luokkakokous, joka on ajat sitten myyty loppuun muualta kuin Rosebudista, eli tervetuloa vaan ostamaan viimeisiä kovakantisia kappaleita. Pokkarina se ilmestyy juuri.
Uutuus eli Helsinki-kirjoilta tullut Sali on moniulotteinen ja ajankohtainen teos nykyajan angsteista.
Kuten Helsinki-kirjat sitä kuvaa: "Virkamiesjuristi Sami ja kansanedustajan avustaja Karoliina ovat juuri eronneet. Eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri Pirkko taas etsii uutta sisältöä elämäänsä. Kaikkia kolmea yhdistää yksi asia – sama kuntosali. Etäältä katsottuna Sami ja Karoliina näyttävät pinnallisilta uraohjuksilta, joiden suurin suru on odotettavissa oleva läskisodan tappio, henkilökohtaisen Tali-Ihantalan taistelun häviäminen. Heidän elämäänsä seuraava Pirkko on löytänyt eläkepäiviinsä sisällön aktiivisena blogikirjoittajana ja osapäiväisenä stalkkerina, salakatselijana. Iltaisin Pirkko muuttuu Akkuna-Almaksi, kerrostalo- ja kuntosalikyttääjäksi vailla vertaa, jonka sanan säilä on usein pisteliäs ja armoton."
Kysyin Tontilta onko tämä yhtään omakohtainen: "En tunnusta! Vaikka nämä maailmat ovat minullekin tuttuja. Kuten päähenkilöt, olen ollut töissä eduskunnassa ja käyn aktiivisesti salilla. Ja kirjoitan blogiakin."
Mieliblogin lukijoiden kannattaa käydä myös Jarkko Tontin Kirjaamossa!
Juristi ja Suomen PENin puheenjohtaja Tontti on kunnostautunut runoilijana jo aikaa sitten. Otavalle hän on tehnyt myös muun muassa romaanin Luokkakokous, joka on ajat sitten myyty loppuun muualta kuin Rosebudista, eli tervetuloa vaan ostamaan viimeisiä kovakantisia kappaleita. Pokkarina se ilmestyy juuri.
Uutuus eli Helsinki-kirjoilta tullut Sali on moniulotteinen ja ajankohtainen teos nykyajan angsteista.
Kuten Helsinki-kirjat sitä kuvaa: "Virkamiesjuristi Sami ja kansanedustajan avustaja Karoliina ovat juuri eronneet. Eläkkeelle jäänyt hammaslääkäri Pirkko taas etsii uutta sisältöä elämäänsä. Kaikkia kolmea yhdistää yksi asia – sama kuntosali. Etäältä katsottuna Sami ja Karoliina näyttävät pinnallisilta uraohjuksilta, joiden suurin suru on odotettavissa oleva läskisodan tappio, henkilökohtaisen Tali-Ihantalan taistelun häviäminen. Heidän elämäänsä seuraava Pirkko on löytänyt eläkepäiviinsä sisällön aktiivisena blogikirjoittajana ja osapäiväisenä stalkkerina, salakatselijana. Iltaisin Pirkko muuttuu Akkuna-Almaksi, kerrostalo- ja kuntosalikyttääjäksi vailla vertaa, jonka sanan säilä on usein pisteliäs ja armoton."
Kysyin Tontilta onko tämä yhtään omakohtainen: "En tunnusta! Vaikka nämä maailmat ovat minullekin tuttuja. Kuten päähenkilöt, olen ollut töissä eduskunnassa ja käyn aktiivisesti salilla. Ja kirjoitan blogiakin."
Mieliblogin lukijoiden kannattaa käydä myös Jarkko Tontin Kirjaamossa!
17.30 Antti Tuomainen: Parantaja * Helsinki-kirjat
Tuomaisen kolmas dekkari on noussut suurmenestykseksi: Se voitti vuonna 2011 Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Kirjan käännösoikeudet on myyty muun muassa Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Espanjaan, Italiaan, Puolaan, Kroatiaan, Romaniaan, Islantiin, Tanskaan ja Ruotsiin.
Kirjassa Helsinki on jo ilmastonmuutoksen kourissa. Metrolla ei voi kulkea koko reittiä, koska noussut meri on virrannut tunnelliin. Suurin osa eteläisten kaupunginosien asukkaista on muuttanut pakosalle Keski-Suomeen. Kaupungissa vallitsee sekasorto. Tiheä sateinen lopun ajan tunnelma muistuttaa Blade Runner -elokuvaa.
Tästä asetelmasta lähtee kirjan jännärijuoni: runoilija Tapani Lehtisen toimittajavaimo ei tule ajoissa kotiin eikä häntä tavoiteta puhelimella. Vaikkei kukaan muu tunnu niin uskovan, Lehtinen on varma että vaimo on kadonnut, ehkä kaapattu jonnekin. Samalla kun muut miettivät vain omaa parastaan, Lehtinen lähtee kulkemaan maantieteellistä ja ajallista vastavirtaa. Hän tekee kaikkensa selvittääkseen vaimonsa salaisuuden, ennen kuin on liian myöhäistä...
Tuomaisen kolmas dekkari on noussut suurmenestykseksi: Se voitti vuonna 2011 Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Kirjan käännösoikeudet on myyty muun muassa Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Espanjaan, Italiaan, Puolaan, Kroatiaan, Romaniaan, Islantiin, Tanskaan ja Ruotsiin.
Kirjassa Helsinki on jo ilmastonmuutoksen kourissa. Metrolla ei voi kulkea koko reittiä, koska noussut meri on virrannut tunnelliin. Suurin osa eteläisten kaupunginosien asukkaista on muuttanut pakosalle Keski-Suomeen. Kaupungissa vallitsee sekasorto. Tiheä sateinen lopun ajan tunnelma muistuttaa Blade Runner -elokuvaa.
Tästä asetelmasta lähtee kirjan jännärijuoni: runoilija Tapani Lehtisen toimittajavaimo ei tule ajoissa kotiin eikä häntä tavoiteta puhelimella. Vaikkei kukaan muu tunnu niin uskovan, Lehtinen on varma että vaimo on kadonnut, ehkä kaapattu jonnekin. Samalla kun muut miettivät vain omaa parastaan, Lehtinen lähtee kulkemaan maantieteellistä ja ajallista vastavirtaa. Hän tekee kaikkensa selvittääkseen vaimonsa salaisuuden, ennen kuin on liian myöhäistä...
 | |
| Teemamaa Viro Kantokorven (oik.) ja Paloviidan jutusteluissa. |
No comments:
Post a Comment