 | ||||
| Kristiina Halkola ei pidä itseään megatähtenä. |
Rasvojen terveellisyydestä alettiin puhua suunnilleen samaan aikaan kun hiilihydraatit alkoivat maistua etenkin leivän tai sokerin muodossa yhä harvemmalle. Kalorien tuijottelun sijaan tuijotetaankin tuoteselosteita. Mutta rasvat ovat välttämättömiä, ja kuten kirjoittaja Sundqvist tiivistää: "Unohda rasvakammo! Tarvitset rasvaa! Ihminen ei elä pelkällä leivällä.
Monen innokkaan ja printeisiä herkkuja rakastavan kokin mieleen on varmasti se, ettei Sundqvist hehkuta pelkästään kasviöljyjen puolesta, vaan myös voin ja muiden maitorasvojen.
Ohessa linkki Sunqvistin Veteraaniurheilija-blogiin. PaRas ruokavalio on sielläkin hyvin esillä.
16.30 Pirkko Vekkeli: Kristiina Halkola -elämäkerta Jos rakastat * Minerva
Tuore elämäkerta näyttää Halkolasta tuttuja kuvia ja päivittää taiteilijan tarinaa Käpy selän alla -elokuvan päivistä nykypäiviin, suurperheen pikkutytöstä oman suurperheensä vanhemmaksi Pertti Melasniemen kanssa - ja isovanhemmaksi.
Elokuvaura katkesi oikeusjuttuun Jörn Donnerin tuotantoyhtiötä vastaan: kukaan ei halunnut ottaa sellaista nuorta naista töihin, joka oli haastanut ison talon oikeuteen.
Kristiina Halkola on ollut myös uraauurtava poliitikko, Suomen ensimmäinen naispuolinen puolueen puheenjohtaja.
Tuore elämäkerta näyttää Halkolasta tuttuja kuvia ja päivittää taiteilijan tarinaa Käpy selän alla -elokuvan päivistä nykypäiviin, suurperheen pikkutytöstä oman suurperheensä vanhemmaksi Pertti Melasniemen kanssa - ja isovanhemmaksi.
Elokuvaura katkesi oikeusjuttuun Jörn Donnerin tuotantoyhtiötä vastaan: kukaan ei halunnut ottaa sellaista nuorta naista töihin, joka oli haastanut ison talon oikeuteen.
Kristiina Halkola on ollut myös uraauurtava poliitikko, Suomen ensimmäinen naispuolinen puolueen puheenjohtaja.
Mikä on ollut kaikkein hankalinta: "lastenhoidon ja uran yhdistäminen", vastaa Halkola epäröimättä. "Ilman mummoja siitä ei olisi selvitty. Mutta minä olen ollut taistelemassa tähän maahan päivähoitoa ja naisten oikeuksia", hän muistuttaa reippaasti.
17 Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä * Avain ja Luonto pakastimessa * Teos
Suosittu NYT-liitteen kolumnisti, kirjailija ja jopa kirjoittamisen opettaja Silfverberg kokosi yhteen aiheitaan, joista oli jo krijoittanut, mutta joiden jatkaminen tuntui aiheelliselta ja luontevaltakin. Näin syntyi Luonto pakastimessa -kokoelma, joka ruotii maailmanmenoa sangen suorasukaisesti ja suorastaan terveellisen reippaasti. Mistä nimitarina kertoikaan?
"Mietin miten eläintarhat ovat hassuja", kertoo Silfverberg. Niihin on säilötty eläimiä, ja kainis ajatus on että ne ovat talessa siellä jos muuten lajit kuolevat sukupuuttoon. Vieraantuneelle ihmiselle ne eivät kuitenkaan näyttäydy luonnollisina eläiminä vaan kuin säilöttyinä. Luonto on pakastimessa odottamassa sopivaa käyttöhetkeä."
He eivät olleet eläimiä on novellikokoelma, jossa teemoihin nousevat muun muassa raskaus ja pienet lapset - eri näkökulmista. Tuore äiti vakuutti tosin pohtineensa lapsen maailman dilemmoja jo kauan ennen raskauttaan.
Juttuhetkestämme päätyi pikkuheitto Silverbergin kolumniin Nyt-liitteessä 3.11., se löytyy myös täältä. Minä olin se, joka kysyi onko Anu Silfverberg feministi - tämä vakuutti olevansa - mutta joka, ehkä haastateltavan pettymykseksi, jatkoi viittaamalla naisasiaan.
Ei, hän ei ole naisasianainen, ja se olisikin eri asia.
Ja aina on yhtä virkistävää tavata noin hyvin kirjoittava ja suoraselkäinen feministi.
Suosittu NYT-liitteen kolumnisti, kirjailija ja jopa kirjoittamisen opettaja Silfverberg kokosi yhteen aiheitaan, joista oli jo krijoittanut, mutta joiden jatkaminen tuntui aiheelliselta ja luontevaltakin. Näin syntyi Luonto pakastimessa -kokoelma, joka ruotii maailmanmenoa sangen suorasukaisesti ja suorastaan terveellisen reippaasti. Mistä nimitarina kertoikaan?
"Mietin miten eläintarhat ovat hassuja", kertoo Silfverberg. Niihin on säilötty eläimiä, ja kainis ajatus on että ne ovat talessa siellä jos muuten lajit kuolevat sukupuuttoon. Vieraantuneelle ihmiselle ne eivät kuitenkaan näyttäydy luonnollisina eläiminä vaan kuin säilöttyinä. Luonto on pakastimessa odottamassa sopivaa käyttöhetkeä."
He eivät olleet eläimiä on novellikokoelma, jossa teemoihin nousevat muun muassa raskaus ja pienet lapset - eri näkökulmista. Tuore äiti vakuutti tosin pohtineensa lapsen maailman dilemmoja jo kauan ennen raskauttaan.
Juttuhetkestämme päätyi pikkuheitto Silverbergin kolumniin Nyt-liitteessä 3.11., se löytyy myös täältä. Minä olin se, joka kysyi onko Anu Silfverberg feministi - tämä vakuutti olevansa - mutta joka, ehkä haastateltavan pettymykseksi, jatkoi viittaamalla naisasiaan.
Ei, hän ei ole naisasianainen, ja se olisikin eri asia.
Ja aina on yhtä virkistävää tavata noin hyvin kirjoittava ja suoraselkäinen feministi.
17.30 Miika Nousiainen: Metsäjätti * Otava
Nousiainen on Heinolasta kotoisin. Tämän kirjan myötä hänen oli aika siirtyä Suomi-Ruotsi-kisailun vadelmaveneistä takaisin juurilleen, ja sekä Suomen ajankohtaisimpiin kysymyksiin että omiin muisteloihinsa.
Kuten Antti Majander Helsingin Sanomissa: "'Isälle, isoveljelle ja kaikille muille suomalaista metsäteollisuutta pystyssä pitäneille' omistettu Metsäjätti on ilman muuta hänen koskettavin romaaninsa.
Varmaankin siksi, että Nousiainen on tällä kertaa joutunut kuvittelemaan melko vähän.
Nousiainen on Heinolasta kotoisin. Tämän kirjan myötä hänen oli aika siirtyä Suomi-Ruotsi-kisailun vadelmaveneistä takaisin juurilleen, ja sekä Suomen ajankohtaisimpiin kysymyksiin että omiin muisteloihinsa.
Kuten Antti Majander Helsingin Sanomissa: "'Isälle, isoveljelle ja kaikille muille suomalaista metsäteollisuutta pystyssä pitäneille' omistettu Metsäjätti on ilman muuta hänen koskettavin romaaninsa.
Varmaankin siksi, että Nousiainen on tällä kertaa joutunut kuvittelemaan melko vähän.
Sekä siksi, että tulos on hallittu. Olkoonkin, että se on pikemmin pysähtynyttä 1980-luvun teinivuosien ja tämän hetken määrittelyä kuin vetävän juonen ja särmikkäiden kohtausten avulla yhteiskunnallisiin teemoihin pureutuva juoksutus.
Polttopisteessä on paikkakunta, jossa ei ole mitään.
No, puunjalostustehdas on, ihmisiä sen verran kuin sen pyörittämiseen tarvitaan, sinänsä kai nätillä järvenrannalla jossain Jyväskylän takana. Mutta uitot loppuivat ajat sitten, eikä pisterataa koskaan vedetty." Majanderin arvostelu löytyy täältä.
18 Saara Henriksson: Moby Doll * Into
Mies etsii naista ja nainen valasta. Ihmissuhteiden keveästä mutta sitkeästä vyyhdistä ja meren syvyyksien musiikista rakentuu hieno Jäämerelle ulottuva tarina.
Lainataan jälleen Helsingin Sanomia ja Antti Majanderia:
Mies etsii naista ja nainen valasta. Ihmissuhteiden keveästä mutta sitkeästä vyyhdistä ja meren syvyyksien musiikista rakentuu hieno Jäämerelle ulottuva tarina.
Lainataan jälleen Helsingin Sanomia ja Antti Majanderia:
"Romaanin eetos ammentaa näkemyksestä, että ihminen on tuhoamassa kaiken sen mitä ei ymmärrä, ja on hukkumassa samalla omaan nokkeluuteensa.
Vaan vieläkö pinnan alta nousee myyttinen oikeutettu kostaja, valkoinen valas?
Soppa on siis suureellinen, mutta Saara Henriksson kirjoittaa konkreettisen tämänpuoleisesti - vaikka ei arastelekaan sukeltaa myös valaan vatsaan ja tajuntaan.
Ei se hoopoa ole, kumma kyllä, vaan oudon hienoa."
Majanderin arvostelu löytyy täältä.
18.30 Mikael Jungner: Toimistokuukkeli * Helsinki-kirjat
Jungner on mainettaan rennompi kaveri. Näin ovat kaikki hänet tavanneet todenneet. Me eli iso osa Voima-lehden, Into Kustannuksen ja Rosebudin porukkaa muistamme hänet jo muinaisvuosilta eli Helsingin yliopiston ajoilta, niistä legendaarisista päivistä, jolloin Jungner töhri Maailmanrauha-patsaan tervalla ja höyhenillä.
Monelle opiskelija-aktiiville hän on ollut suuri sankari niistä ajoista lähtien.
Mitä sanotte ihmisestä, joka edelleen kansanedustaja- ja puoluesihteeriaikoinaan uhraa aikaansa muun muassa sellaisiin luottamustoimiin kuin Palvelualojen Toimialaliiton hallituksen puheenjohtajuuteen sekä hallituksien jäsenyyksiin Syöpäklinikan Tuki ry:ssä ja Sairaalaklovnit ry:ssä.
Minä sanon että Jungnerissa kyseessä on varmasti Toimistokuukkeli. Tämä ei osaa ainoastaan tehdä työstä(än) mielekästä, jopa kivaa, vaan osaa myös johtaa töitä.
Lue tämä kirja ennen omaa tai työkavereittesi burnoutteja. Ja tämän kirjan jälkeen on taas kivampaa.
Jungner on mainettaan rennompi kaveri. Näin ovat kaikki hänet tavanneet todenneet. Me eli iso osa Voima-lehden, Into Kustannuksen ja Rosebudin porukkaa muistamme hänet jo muinaisvuosilta eli Helsingin yliopiston ajoilta, niistä legendaarisista päivistä, jolloin Jungner töhri Maailmanrauha-patsaan tervalla ja höyhenillä.
Monelle opiskelija-aktiiville hän on ollut suuri sankari niistä ajoista lähtien.
Mitä sanotte ihmisestä, joka edelleen kansanedustaja- ja puoluesihteeriaikoinaan uhraa aikaansa muun muassa sellaisiin luottamustoimiin kuin Palvelualojen Toimialaliiton hallituksen puheenjohtajuuteen sekä hallituksien jäsenyyksiin Syöpäklinikan Tuki ry:ssä ja Sairaalaklovnit ry:ssä.
Minä sanon että Jungnerissa kyseessä on varmasti Toimistokuukkeli. Tämä ei osaa ainoastaan tehdä työstä(än) mielekästä, jopa kivaa, vaan osaa myös johtaa töitä.
Lue tämä kirja ennen omaa tai työkavereittesi burnoutteja. Ja tämän kirjan jälkeen on taas kivampaa.
19 Laura Gustafsson: Huorasatu * Into
Gustafssonin Huorasatu pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaaksi! Sen tiimoilta saimme keskellä päivää lauantaina nostella kuohuvia maljoja, kiitos vaan Hesari ja Into.
Huorasatu on kertomus siitä mitä tapahtuu, kun hehkeät naisjumalat saapuvat maan päälle hieman Helsingin Kallion tapaiseen kaupunginosaan. Kun naiset oppivatkin olemaan alistumatta ja alkavat etsiä nautintoaan, maailma ei enää ole sama.
Huora-sana kärsii myös inflaation: kun naiset eivät enää pelkää huorittelua, eikä sanalla voi leimata ketään huonoksi uhkailusta phumattakaan, ennen huonouttaan häpeävät naiset nousevat kakkoskastista tasa-arvoisemmiksi.
Gustafsson kyseenalaistaa ja purkaa jaon vallankäyttäjiin ja uhreihin. "Nautinto kuuluu kaikille", hän sanoo selvästi manifestoiden. Entä onko naisen nautinto (heterosuhteessa tai ehkä enemmänkin yhteiskunnassa) mieheltä pois? "Ei tietenkään. Kun ihmiset ovat vapaita, kaikilla on kivampaa."
Gustafssonin Huorasatu pääsi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaaksi! Sen tiimoilta saimme keskellä päivää lauantaina nostella kuohuvia maljoja, kiitos vaan Hesari ja Into.
Huorasatu on kertomus siitä mitä tapahtuu, kun hehkeät naisjumalat saapuvat maan päälle hieman Helsingin Kallion tapaiseen kaupunginosaan. Kun naiset oppivatkin olemaan alistumatta ja alkavat etsiä nautintoaan, maailma ei enää ole sama.
Huora-sana kärsii myös inflaation: kun naiset eivät enää pelkää huorittelua, eikä sanalla voi leimata ketään huonoksi uhkailusta phumattakaan, ennen huonouttaan häpeävät naiset nousevat kakkoskastista tasa-arvoisemmiksi.
Gustafsson kyseenalaistaa ja purkaa jaon vallankäyttäjiin ja uhreihin. "Nautinto kuuluu kaikille", hän sanoo selvästi manifestoiden. Entä onko naisen nautinto (heterosuhteessa tai ehkä enemmänkin yhteiskunnassa) mieheltä pois? "Ei tietenkään. Kun ihmiset ovat vapaita, kaikilla on kivampaa."
No comments:
Post a Comment