Thursday, November 3, 2011

Tiivistelmää Rosebudin ensimmäisestä messupäivästä. Torstai 27.10.2011, muistaako kukaan?



Torstaina luonamme vierailivat nämä kirjailijat. Kommentoin kaikista jotain, ja tietenkin silloin kun itse haastattelin, kommenttini ovat hieman pidempiä.

12   Martti Anhava: Arto Mellerin elämä * Otava 
 "Milloin Arto Melleri oli onnellisimmillaan?" kysyin Anhavalta, eikä tämän tarvinnut kauaa miettiä: "Silloin kun hän sai tehdä paljon asioita. Silloin kun hän kirjoitti ja paljon. Ehkä 1980-luku oli hänelle eräänlaista kulta-aikaa." Mellerille oli rankka paikka se ettei hänestä tullut proosakirjailijaa. "Se ei kertakaikkiaan ollut hänen lajinsa. Ei vaikka hän kovasti halusi ja yritti."
12.30   Matti Salminen: Yrjö Kallisen elämä ja totuus * Into
Rauhan ja periaatteen mies. Hänestä monet janoavat edelleen kuulla lisää.

13   Henry Väre: Suomen rantakasvio * Metsäkustannus 
Miten rikas onkaan rantojemme luonto! Upea värikuvakasvio herkästä ja värikkäästä ekosysteemistä. Hentoja kukkasia ja vantteria ruokoja pohjoisen luonnon helmassa, jäiden raavitavina, hyytävien tuulten armoilla, likaisen meren tai puhtaiden purojen laidoilla.

13.30  Pamflettitunti
Kristiina Kouros: Iloisen talon kellareissa * Into
Taneli Hölttä: Työtaisteluopas * Into
Hanna Nikkanen: Viaton imperiumi * Like
Paljon hienoja uutuuksia ihan ensiesittelyissään. Hanna Nikkanen voitti pariviikkoa sitten Tiedonjulkistamispalkinnon, ja tätäkin juhlistettiin edelleen.

14.30   Jukka Laajarinne: Leikkiminen kielletty * Atena 
 Vilkas lapsi, ylivilkas... Aikuisten maailma rakastaa määrittelyjä ja lokerointeja, vaikka jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja leikkisä. Kivaa, kun joku muistuttaa ettei lapsen luontaiseen käytökseen kuulu hiljaa paikallaan istuminen!

15    Seppo Konttinen: Suomalainen ruokalasku * Siltala 
Kuka hinnoittelee ruuan: kuluttajat käytöksellään, kasvoton markkinatalous, liiketoiminnan lukuisat rattaat... vai pari suurta keskusliikettä

15.30   Iiro Rantala: Nyt sen voi jo kertoa * Teos 
Kaikki Iiron vanhan kaverit tietävät, paljon on vielä kertomatta. Ehkä nekin jutut tulee kerrottua joskus - ja voi ne joku muukin kertoa kuin Iiro. Mutta enpä kiusaa häntä edes blogistanissa, totean vaan kuinka hienoa oli, että hän ehti messuille edes täksi yhdeksi päiväksi keikkaputkensa uumenista. 
Iiro veti Aleksis Kivi -lavalla "Iironin pianokoulua", Rosebudin osastolla hän kertoi muassa lasten(sa) kasvatuksesta: "Ne kulkevat kotona isot metsurikuulosuojaimet, siis sellaset tosi-pro-suojaimet, korvillaan, etteivät ne kuulisi kun mä soitan. Toi tosin kertoo myös meidän perheen kivasta huumorista." 
Koulun merkityskin kävi selväksi: "Ilman Ogelia mä en olisi mä. Hei ketkään muut kuin me (Ogelilaiset) ei tiedä Tania Mariaa ja Yatra-Taata!" Näin on. Mä tiedän, mutta mä olenkin Ogelilainen.
"Ennen olin nuori ja lupaava, nyt mä olen pelkkä ja", hän kirjoittaa kirjassaan. Neljänkympin kriisi näyttää silti väistyvän iloisen bisneksen tieltä: "Saako mainostaa? Tulkaa kaikki Kapsäkkiin Suomen parhaille ja ainoille pianofestivaaleille! Ne on mun järjestämät!" Mennään, mennään. Mieliblogi raportoi sieltä kun aika koittaa.

16   Markku Salo: Narsisti parisuhteessa, työpaikalla, naapurina ja oikeussalissa * Minerva 
Asianajaja Markku Salon kirja on kiinnostanut monia narsismin uhreja ja näiden läheisiä. Narsisteja kirja ei varmaan kiinnosta, sillä muita kiusaava, piinaava ja alistava narsisti ei tunne itseään, hänhän ei Salon sanojen mukaan koskaan myöntäisi hänessä olevan mitään vikaa. Juuri empatian puute oli Salon mielestä narsistin selkein tunnusmerkki: tämä on täysin kykenemätön asettumaan toisen ihmisen asemaan. 
Mikä neuvoksi ihmiselle, joka saattaa olla tällaisessa tilanteessa, siis kärsijän asemassa? "Tämän on lähdettävä pois, kauas narsistista. Otettava ero, vaihdettava työpaikkaa tai muutettava pois, narsistin ja uhrin suhteesta riippuen. Narsisti ei nimittäin parane, hän vaan etsii uusia uhreja. Hän tarvitsee kiusaamisen kohteita."

16.30   Philippe Rekacewicz: Historia Atlas * Le monde diplomatique 
 Diplon kartografi, ranskalainen Rekacewicz painottaa, että aivan jokainen kartta on poliittinen. Kyse ei olekaan vain maan pinnan muodoista ja merten laajuudesta. Maiden sovituista rajoista voi olla jonkin verran kyse, mutta jo kun valitsemme mitä kartan keskelle asettuu, miten kartan rajaamme ja mitä nimitystä käytämme eri alueista, olemme tehneet poliittisia valintoja. 
Historia Atlas kertoo maailman tapahtumista paljon tuttuja juttuja, mutta ovelasti näkökulmia vaihtaen. Asiat, joita itse kukin on pitänyt itsestäänselvinä, muuttuvat ällystyttäviksi.

17   Tapio Suominen: Tapsan takahuoneessa * Helsinki-kirjat 
Teeveestä tuttu ääni pysäytti kaikki ohikulkijat: "Ei kai toi ole... onhan toi... ööö hei mistä toi ääni tulee...!" Itsekin odotin että hän kyselisi tunnelmia miten viimeiseen erään lähdetään. Suomisen kirjan idea syntyi blogissa, ja myös usean baari-illan jälkeen. 
Vaikka Suominen painotti, että töissä urheilutoimituksessa juontoja ja kommentteja käsikirjoitetaan, tätä haastattelua varten hän ei voinut käsikirjoittaa mitään. Ja tottakai hän oli valovoimainen esiintyjä. 
Itse kirjahan on hillitöntä juoksumarssia urheilutapahtumasta toiseen, urheilugenrelleen kuin minuuttibaari asemalle: sitä ilmankin on voitu pärjätä, mutta kun se nyt on siinä, se on suorastaan välttämätön. (Huomio! Suomisen ääni oli esimerkillinen esiintymisääni, sen syvyydessä ja selkeydessä hänelle pärjäsi vain lauantaina luonamme vierailut Paleface.)

17.30   Kalevi Rinne & Heini Saraste: Reilusti skitso * Into 
 Kuka pelkää skitsoa? Jos vuosikymmenten ajan skitsofreniaa sairastanut Kalevi Rinne antoi pelätylle sairaudelle kasvot kertoen huikean tarinansa, ja tämän ystävä Heini Saraste auttoi häntä siinä. Mielen sairaudet pelottavat monia, mutta eivät pelota enää, kun Rinteen syvä inhimillisyys, usko huomiseen ja rauhallinen asenne elämään ovat kaikkien luettavissa.

Jossain pienten koululaisten keskellä on iso Myyrä.

No comments:

Post a Comment